Miten saisin työni tehdyksi: 3 kysymystä

Moni meistä kamppailee rötväilyn, viivyttelyn, lusmuilun ja töiden välttelyn kanssa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aikaa menee kissavideoihin ja facebookiin, kun projekti odottaa pöydällä tekijäänsä.

Miksi? Elämme edelleen teollistumisen aikakautta mitä tulee töiden suunnitteluun. Työt ovat kuitenkin nykyään monimutkaista, abstraktia ongelmanratkaisua liukuhihnan sijaan. Oletus on silti edelleen, että kahdeksassa tunnissa toimistolla pitäisi saada aikaan niin paljon kuin mahdollista. Sitten kun työ ei etenekään, tuntuu että olipas taas turha päivä.

Kuulostaako tutulta? Meidän täytyy muuttaa suhtautumistamme työhön. Ei ole kysymys tehokkaasta ajankäytöstä.

On kyse tehokkaasta energiankäytöstä.

1. Kahdeksan tuntia perustuu kykyymme tehdä fyysistä työtä ja viime vuosisadalla keksittyyn normiin. Oikeasti kykenemme keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan 90 minuuttia esimerkiksi Pomodore-tekniikan avulla. Sitten tarvitsemme 20 minuuttia lepoa, ja taas mennään.  Tämä on monelle tuttua unisykleistä. Harva on kuitenkin tullut ajatelleeksi että samat syklit pätevät myös hereilläolotunteihin.

Voinko jakaa työni 90 minuutin sykleihin?

2. Kulutamme energiaa, kun teemme päätöksiä. Eräässä tutkimuksessa israelilaiset ehdonalaistuomiot olivat suoraan verrainnollisia tuomareiden energiatasoon: kun energiaa ei ollut jäljellä, ehdonalaistuomiota ei annettu. Tässä puhutaan kuukausista, jopa vuosista vankilassa, koska tuomarit eivät olleet tietoisia energiatasoistaan. On helpompaa olla tekemättä päätöksiä, sillä se ei polta energiaa. Yksi ratkaisu on siis vähentää päätöksien määrää. Jos esimerkiksi voit aloittaa työsi aamulla miettimättä miten aloitat, saat työsi tehdyksi.

Mitä teen huomenna/ensi viikolla?

3. Tehokasta päätöksentekoaikaa meillä on päivittäin noin neljä tuntia. Siis neljä tuntia. Kun energiaa on rajattu määrä, pitää päättää mikä on niin tärkeää, että se kannattaa tehdä ensin. Esimerkiksi sähköpostit kannattaa jättää myöhemmäksi kuin oma projekti. Tämä auttaa myös siksi, että yleensä töihin käyttää sen ajan mitä siihen on suunnitellut – vaikka vähemmälläkin saisit työsi tehdyksi.

Mitkä 1-3 tehtävää ovat tärkeimpiä ja kuuluvat päivän ensimmäisiin sykleihin?

Advertisements

3 comments

  1. Tuossa on monta kohtaa mistä olen samaa mieltä. Pyrin vaiheittain ottamaan yllä mainittuja käytäntöjä työhöni. Tähän mennessä minulle oleellisin asia on ollut se, että minulla on kalenterissani joka perjantaille tunnin varaus, jolloin minua ei saa häiritä. Silloin suunnittelen työviikkoni kerta heitolla niin hyvin kuin pystyn. Tällöin minulla on koko viikolle n. 3 päätavoitetta, jotka haluan toteuttaa. Varaan näitä varten kalenterista riittävästi aikaa jo alkuviikosta ja mieluiten aamulla (eat the frog!). Usein juuri ne vaikeat ja syventymistä vaativat ja lähes aina yksin alulle pantavat asiat tuovat eniten lisäarvoa yritykselle. Niin paljon on jatkuvasti muka kiireellistä pientä sälää tehtävä, että oleellinen hukkuu joukkoon. Juuri tuo sähköpostin avaaminen aamusta on se pahin synti. Jos jollakin on oikeasti kiireellistä asiaa (ettei voi odottaa muutamaa aamun tuntia) niin silloin tästä asiasta kyllä soitetaan. Todella moni valitettavasti uskottelee itselleen toisin.

  2. Kiitos kommentista ja onnittelen, olet ensimmäinen kommentoija! 🙂

    Kuvitellaan, että on tulipalo sammutettavana sähköpostissa. Oletetaan, että sähköposti ei voi odottaa. Mikä luo sen paineen? Onko odotukset oikeat? Onko kaikilla samat vai eriävät oletukset toisten toiveista? Ehkä olisi keskustelun paikka.

    Mielestäni sähköpostiin menee helposti ensimmäisenä aamulla koska se on tuttu ja turvallinen. Puuttuu tärkeä tehtävä, joka tuntuu tutulta ja tarpeeksi turvalliselta. Vieras ja abstrakti tehtävä pelottaa tekijäänsä. Tuntuu, että se vaatii jonkin ihme punnerruksen, jota ”nyt ei pysty” tekemään.

    Me ollaan omien systeemiemme vankeja! Jotkut tarvitsee vankilan, jotta tuntisi olonsa turvalliseksi. Sulla toimii tunnin suunnittelu perjantaina – hyvä homma, pystyt itse asettamaan rajasi eikä vankilalle ole tarvetta 🙂

    Taidan napata tuosta että ”vaikeat ja syventymistä vaativat ja lähes aina yksin alulle pantavat asiat” luovat eniten arvoa aiheen torstaille. Kuitenkin sen verran oleellinen asia ja sen verran vaikea, että olisi hyvä raottaa sen verhoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s