Miksi, miksi, miksi?

Oikeiden kysymysten kysyminen on kaiken A ja O. Tämän tiesi jo Albert Einstein: ”Jos minulle annettaisiin tunti aikaa ratkaista tehtävä ja panoksena olisi elämä tai kuolema, käyttäisin ensimmäiset 55 minuuttia oikean kysymyksen määrittelyyn, sillä kun tiedän oikean kysymyksen, voin ratkaista ongelman alle viidessä minuutissa.”

Epäilen kuitenkin vahvasti, että emme usein ehdi tai jaksa kysymysten määrittelyyn. Käytämme työaikamme rutiineihin kuten sähköposteihin ja tapaamisiin. (Suomalaista työelämää, työtapojamme ja työtabujamme on ansiokkaasti tutkinut etenkin 925 Design.)

Usein myös ratkaisut ovat liian kunnianhimoisia. Olin väsynyt pitäessäni esityksen Uppsalan yliopiston tutkijoille, joten päädyimme tarkemmin ajatellen aika hulppeaan ratkaisuun: laittamaan kalenteriin merkintä – keskeytyksetöntä työtä maanantaiaamuna 90 minuuttia.

Tässä kohtaa peli seis.

Miksi päädyimme tähän ratkaisuun? Koska emme kysyneet tarpeeksi monta kertaa miksi. Ratkaisun piti olla niin helppo, ettei sille voinut sanoa ei. Ratkaisumme ei ollut niin helppo. Tämä tosin antaa valmiudet analysoida ratkaisua tarkemmin.

Miksi en keskity maanantaiaamuna 90 minuutiksi tärkeään työhön ilman keskeytyksiä?

Oliko ongelma maanantaiaamu? Vai 90 minuuttia? Vai tärkeä työ, vai keskittyminen ilman keskeytyksiä?

Ehkäpä maanantaiaamu ei ollut paras aika.

Ehkäpä 90 minuuttia oli liikaa aikaa tärkeään työhön: Se on pitkä aika keskittyä ja ärsykkeet vetävät facebookiin.

Ehkäpä toimistokaan ei ollut paras paikka keskeytyksettömälle työlle.

Tuntuu siltä, että ärsykkeitä on liikaa ja että keskeytyksetön työ vaatii tiettyä rutiininomaista lähestymistapaa. Vedetään hihasta Pomodore-tekniikka. Ehkä tutkija haluaa myös itse päättää milloin tekee työnsä. Hyvä on, sen kun viettää sähköpostinsa kanssa tehokkaimman työaikansa – kunhan tekee yhden Pomodoren päivässä. Opetellaan tavaksi ensiksi tekniikka.

Onko Pomodore-tekniikan käyttö kerran päivässä niin helppoa, että sille ei voi sanoa ei?

Vaikuttaa siltä. Ainakin kun verrataan pelkkään kalenterimerkintään. Toivottavasti se on niin helppoa, että se on jatkossa automaattisesti tehtävien listalla ensimmäisenä.

Näin ajatellen ongelmasta kuoriutuu uusi ratkaisu. Helppoa kuin heinänteko. Vaikka varmasti ratkaisua joudutaan edelleen hiomaan. Vaikeinta tässä onkin juuri se, ettei kyse ole rakettitieteestä. Epäonnistuminen tuntuu häpeälliseltä ja ongelman analysointi turhauttaa.

Ongelma on, että koetamme ottaa liian ison palan kakkua. Tulee ähky. Sulatellaan se ja kokeillaan uudestaan pienemmällä palalla. Kakku kun oli kuitenkin hyvää.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s