Viikon teema: viivyttely

Minun oli hyvin vaikea kirjoittaa graduni. Pelkäsin reaktioita tai ehkä paremminkin niiden puutetta. Nyt kirjoitan tätä tekstiä maanantaiaamuna viikon ensimmäisenä tehtävänäni. Musiikiksi kuuntelen sporan kolinaa. Usein tällaisena hetkenä sitä miettii miten sai ylipäätään aloitettua.

Viivyttely onkin usein määrittelemätöntä pelkoa.

Gradua kirjoittaessani päädyin usein facebookiin.

Vihaiseen sähköpostiin on vaikeaa vastata.

Uuden projektin aloittaminen on monen kynnyksen takana.

Braincutlery jakaa pelot viivyttelyn takana kolmeen eri käsitteeseen, jotta niitä voi käsitellä.

Ensin on loinen: toistuva tehtävä, jota helposti yrittää vältellä. Tuntuu että jotenkin se jää kuitenkin kesken. Tällainen tehtävä voi olla esimerkiksi laskujen käsittely ja budjetin ylläpitäminen.

Mikä toistuva tehtävä aiheuttaa harmaita hiuksia joka kerralla? 

Se on loinen. Gradun kirjoittaminen oli minulle loinen, jota menin pakoon facebookiin. Samoin saatan tehdä vihaisten sähköpostien kanssa.

Toisekseen on puunkantoja, jotka jäävät tehtävälistalle ikään kuin pysyväksi osaksi sitä. Niiden ohi kelaa niitä enää edes ajattelematta. Näihin saattaa liittyä yhteydenpito johonkuhun, johon mieluummin jättäisit ottamatta yhteyttä. Toisin kuin loiset, puunkannot ovat kertaluontoisia. Puunkannon olemassaolon tuntee, mutta ne oppii jättämään huomaamatta: tuntuu että niitä on mahdotonta käsitellä.

Löydätkö listaltasi tehtävän joka onnistuu välttelemään katsettasi? 

Se on puunkanto. Minulla kesti esimerkiksi pari kuukautta viedä takkini korjattavaksi. Ongelma saattaa siis myös olla hyvin tylsä.

Kolmas ja viimeinen pelko on virtahepo, joka liittyy sinulle erittäin tärkeään tehtävään. Gradun valmistuminen, viimeinkin. Painon pudottaminen. Nämä tuntuvat mahdottomilta. Lamaudut kun kohtaat virtahevon.

Olisiko elämäsi helpompaa ilman jonkin ison asian olemassaoloa tai jos se olisi jo suoritettu? 

Se on virtahepo. Blogin aloittaminen – tai oikeammin, sen julkaiseminen – oli minulle virtahepo. Moni meistä tietää miltä tuntuu kun viimein palauttaa gradun.

Ensimmäinen askel on tunnistaa, että pelko estää sinua etenemästä. Kun näet että haa tää se on! Ollaan jo pitkällä.

Mutta on liian kiire.

Ei ole. Pelot vain joutuvat odottamaan vuoroaan tärkeysjärjestyksessä. Jos sinulla on urasi tähän mennessä tärkein esitys huomenna, ehkäpä uuden projektin aloittaminen saa odottaa.

Tai sitten tuntuu että pelkoja on mahdotonta käsitellä. Mitä tapahtuu, jos jätät vastaamatta kiireelliseen sähköpostiin tai menemättä tärkeään palaveriin? Käsitteiden avulla pystyy näkemään pelot käsiteltävinä.

Ovatko käsitteet mielestäsi pielessä tai puuttuuko listalta jokin? Anna kuulua kommentin muodossa.

Tärkeintä on, että sinulla on viitekehys johon pelot voi ripustaa. Valitse yksi pelkosi. Näin sitä voi käsitellä – käydään ratkaisuja tarkemmin läpi tällä viikolla. Vinkki: kokeile yksinkertaisesti kirjoittaa:

Mitä pelkäät?

Näin tulet pelosta tietoiseksi. Kun tunnistat pelkosi, viivyttelet vähemmän.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s