Mistä saan lisää energiaa?

On taas maanantaiaamu. Sorvi kutsuu. Työt odottaa. On ehkä vähän kiire ja pitäis soittaa puhelu ja pomo kysyy missä raportti viipyy. Sama juttu toistuu joka viikko.

Mistä löydän ne tahdon rippeet joilla nousta aamiaispöydästä?

Kysyisin ennemmin miksi ne tulisi löytää. On helpompaa palata sorvin ääreen, kun tietää että se vie eteenpäin.

Siis, mihin käytän energiani?

Jokaisella on jotain, mikä saa palamaan innosta maanantaiaamuna. Oli se sitten tiedossa tai hukassa. Kuului se sitten työhön tai vapaa-aikaan.

Minä kirjoitan blogiani, jotta löytäisin optimaalisen tavan tehdä töitä. Tällä hetkellä unelma siintää neljän tunnin työpäivässä.

Mitä, mikä lusmu tätä oikein kirjoittaa?

Intän vastaan. Haluan olla tehokas. Neljän tunnin työpäivää tehdessään ihminen on paljon tuottavampi kuin kahdeksan tunnin työrupeamassa. Se, että perinteisesti asiat tehdään tietyllä tavalla on vain tottumiskysymys.

Vaikea uskoa? Mennään historiassa 200 vuotta taaksepäin. Robert Owen alkoi kampanjoida Briteissä 8-tuntisen työpäivän puolesta vuonna 1817. Tällöin töissä kului helposti paljon pidempään, vaikka työntekijöiden tuottavuus kärsi.

”Mitä kauemmin saamme työntekijät pysymään tehtaassa, sitä enemmän tulosta teemme.”

Owen taisteli käytännössä kuusipäiväistä työviikkoa ja 10-18 tunnin työpäiviä vastaan. Lapset olivat töissä jotta oli varaa pysyä hengissä. Tämä oli teollistumisen hinta.

Kuitenkin tarvitaan 100 vuotta pikakelausta eteenpäin että mitään tapahtui. Kahdeksan tunnin työpäivästä tuli normi vasta, kun se oli todistetusti tuottavampaa. Henry Ford kumppaneineen  leikkasi työntekijöidensä tunnit kahdeksaan. Hän myös tuplasi heidän palkkansa.

”Mutta tämähän on vastoin järkeä. Työntekijät ovat töissä vähemmän ja he kustantavat enemmän!!!”

Ford tuplasi katteensa kahden vuoden kuluessa.  He olivat selvittäneet, että 8-tuntisia työpäiviä jauhavat työntekijät olivat ihan yhtä tehokkaita kuin 10 tuntia päivässä työskennelleet. Kaksi tuntia siis olisi muuten mennyt hukkaan niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin. Reilu palkka turvasi työntekijöiden pysyvän töissä.

1937 mennessä jenkit tekivät kahdeksan tunnin työpäivästä lakipykälän. Jo viime vuosisadan konsensus oli, että päälle 40 tuntia viikossa katkaisee kamelin niskan.

Ja tämä kahdeksan tunnin raja on siis ymmärretty toimivaksi tehdastyössä. Entä ajatustyössä? Onko olemassa tutkimusta siitä, miten työtuntien määrä vaikuttaa tuottavuuteen?

”Ihminen pystyy tekemään päivässä noin neljä tuntia laadukasta työtä.”

Näin sanoo Pekka Pohjakallio, työelämäasiantuntija ja Redesigning 925 –hankkeen toimari.

Oman aikansa tuottavin ja innovatiivisin matemaatikko Henri Poincaré (1854-1912) teki töitä neljä tuntia päivässä. 10 ja 12 välillä aamulla ja 17-19 välillä iltaisin.

Oletko itse mitannut tunteja jotka käytät viikossa työsi kannalta tärkeään ongelmanratkaisuun?

Veikkaan että aluksi masentuisit. Päivän tunnit voit laskea yhden käden sormilla.

Ja tämä saa minut palamaan innosta. Siis sinun masentumisesi, niin kurja olento olen. Tästä paradoksin pällistelystä saan energiaa kirjoittaa tekstini maanantaiaamuna. Elämme niin käsittämättömässä maailmassa että jotain pitää tehdä. Keinot ovat edelleen mietintämyssyssä,  energia on tärkeintä.

Mistä sinä saat energiasi keskittyä työhösi maanantaiaamuna?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s