Miten selvitä yhdeksän tunnin työpäivistä?

Ilmoittauduin syksyllä WeCreate-nimiselle coaching-kurssille. Luvassa olisi kaksi intensiivistä viikonloppua menetelmiin tutustumisen sekä harjoittelun parissa.

Jos asia on uusi: Pauliina Hallama kirjoittaa että coaching on ”prosessi, jonka tavoitteena on kehittää, haastaa, tukea ja voimauttaa ihmisiä saavuttamaan henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalinsa kysymyksien kautta.”

Olen jo pitkään haaveillut että pääsisin opettelemaan tämän taidon. Ja viime viikonloppuna kurssi alkoi. Nyt olen esimerkiksi coachannut toista kurssin osallistujaa hänen elämänsä tarkoituksesta. Mitäpä sitä sen pienemmistä jutuista jutella. Lähdin siis kurssille innostuneena. Sitä olen edelleen.

Toisaalta mietin, miten hyvin jaksan paahtaa aamuyhdeksästä iltakuuteen. Olenhan kirjoittanut paljon tuottavuudesta ja siitä, miten meillä on käytössä hyvin rajallinen määrä energiaa. Huomasin osittain pelkääväni että mitä jos kirjoitukseni ovatkin väärässä. Tai mitä jos minä olen zombi ja muilla riittää energiaa?

Siksi päätin ottaa selvää, miten energiani oikein käytännössä riittää.

Miten selviän yhdeksän tunnin työpäivästä?

Tarkkailin oloani viikonlopun mittaan. Tein muistiinpanot energisyydestäni, keskittymiskyvystäni sekä motivaatiostani. Tässä siis perusteellinen selonteko energiatasoistani.

Aamupäivä 8-12

Lauantaiaamuna lähdin matkaan nuutuneena viiden tunnin yöunien jälkeen. Joskus nukahtaminen on vaikeaa. Etenkin kun olisi hyvä syy nukkua.

Olin siis koko aamupäivän energinen kuin kuollut kukkanen. Kuitenkin pystyin imemään uutta tietoa  huomattavan tarkkaavaisesti. Seuraavana päivänä kerratessa oli kuitenkin vaikeaa palauttaa asioita mieleen.

Sunnuntaiaamuna olin nukkunut mairitsevat yhdeksän tunnin yöunet. Olokin oli kuin eri planeetalta.  Pystyin myös imemään uutta tietoa kuin sieni – ja sille oli tarvetta.

Molempina aamuina startti oli minulle hyvin vaikea. Oli vaikea päästä asiaan sisään ja olla energinen. Uuden tiedon omaksuminen kuitenkin onnistui helposti. Uutta tietoa oli tietenkin myös uuden sijainnin ja uusien kurssikavereiden muodossa.

Aamulla kestää hetki päästä sisään aiheeseen, mutta keskittyminen on timanttia.

Iltapäivä 12-15

Huomasin lauantaina olevani hyvin kärttyinen 12-13 välillä. Lounastauko tulikin minulle hieman myöhässä. Kello yhdeltä verensokeri palautui ja lounasta sulatellessa kesti hetki päästä taas pystyyn.

Sunnuntaina saimme pitää lounastauon jo 12 jälkeen, mikä toimi huomattavasti paremmin.

On turha ihmetellä, miksi pyörät ovat jumissa jos aamiaisesta on jo viisi tuntia.

Lounaan jälkeen moni huomaa olevansa väsynyt. Siksi on hyvä varata lounaalle kokonainen tunti. Se ensimmäinen puoli tuntia lounaan jälkeen on paljon tuottavampi jos se käytetään lepoon. Ihan peruskauraa, ja silti monella työpaikalla on puhetta puolen tunnin lounastauosta.

Iltapäivällä tulee notkahdus. Se on ihan selvä.

Tämän notkahduksen jälkeen olo alkoi normalisoitua. Pystyi taas keskittymään.

Ilta 15-18

Iltapäivä alkaa taittua illan puolelle kolmen aikoihin. On helppo pitää kahvitauko, kun viimeinen puristus on edessä.

Lauantaina pystyin toimimaan päättäväiseesti noin neljään asti. Vaikka olinkin ollut alakuloinen pätkäunista johtuen, kello neljä alkoi kunnon alamäki. Viidestä kuuteen olikin jo ihan mahdotonta keskittyä. Pää oli täynnä ja suoritin kyllä harjoitukset, mutta ennemmin polvilumpiosta kuin oppikirjasta.

Sunnuntain kello kolmen kahvitauolla huomasin puristavani kuppia kädessäni. Minun oli tarkoitus olla ilman kofeiinia, koska halusin seurata miten energiatasoni kehittyy luonnostaan. Se oli selvä merkki että tahdonvoima oli kulutettu loppuun. Verensokerini oli kuitenkin näihin aikoihin selvästi alhaalla ja huomasin pelkääväni seuraavaa isoa tehtävää. 

Isolle tehtävällä tarkoitan, että saisimme coachata jotain toista kurssilaista elämän tarkoituksesta. Puoli neljästä puoli kuuteen oli varattu vuorottain coachaamiselle. Se sujahtikin yllättävän nopeasti. Huomasin että pystyin keskittymään ja tekemään päätöksiä, vaikka koneessa olikin jo hieman karstaa.

Kuuden jälkeen olinkin molempina päivinä jo ylienerginen. Kuin lapset jotka nauravat estottomasti ja itkevät yhtä pienestä.

Illalla on mahdollista keskittyä – rajallisesti. Sitten pää on täynnä ja tulee ylienerginen olo.

Miten siis selvitä yhdeksän tunnin työpäivistä?

Uskon hahmottelun voimaan. Kun tunnistaa omat kaavansa, niitä on mahdollista ennakoida ja suunnitella päivän toimintaa.

Huonot yöunet – minun tapauksessani viiden tunnin lepo – riittävät tekemään päivästä päällimmäisenä alakuloa. Sen kanssa sitten vain eletään ja mennään sieltä, missä rima on matalin.

Tärkeimmät keskittymistä vaativat tehtävät minun tulee suunnitella aamupäiväksi. Silloin on yksinkertaisesti helpointa keskittyä. Voi olla, että esimerkiksi ryhmähali kannattaa tosin jättää illalle. Sen verran estoinen olen uusien ihmisten kanssa. Kestää oma hetkensä päästä tehtävään sisään.

Iltapäivällä pitää syödä lounas. Never skip lunch. Huomaan ärsyyntyväni helposti kun verensokeri laskee. Kärsivällisyys on kortilla. Ja se iltapäivän dippi tulee kuitenkin.

Illalla on vielä mahdollista tehdä joku keskittymistä vaativa tehtävä. Huonoilla yöunilla siitä tietenkin oppii kovin vähän uutta. Ja luovuus muuten kukkii. Päätökset saattavat vain olla heikompia, jos tehtävä on jotain tarkkuutta vaativaa.

Ystävänpäiväksi tuplasti energiaa

On aika ystävänpäivän. Sillä on meille kaikille eri merkityksiä. Yksi niistä on viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi hyvältä.

Mitä tällä on tekemistä energian kanssa?

Ajatellaanpa hetki mennyttä viikkoa ja kuukautta. Oikein keskitytään erikseen siihen, miten energiseltä olo tuntui.

Milloin tunsit että sinulla on eniten energiaa?

Hae kolme superpiikkiä sieltä loskan keskeltä. Jossain vaiheessa olet ollut energinen. Jostain syystä.

Kolme hetkeä, kun olet ollut energinen. Poimi löydöt arjen keskeltä.

Miksi olet ollut energinen?

Oletko kenties ollut jonkun tietyn ihmisen seurassa? Voit selata puhelinluettelosi läpi ja tunnustella, kenestä energiapiikki on lähtöisin. Tai tiedät ehkä ihan ulkomuistista että bestishän se piristää.

Oletko ollut jossain tapaamisessa joka on saanut sinut tuntemaan itsesi energiseksi?  Entä oletko harrastanut liikuntaa tai lukenut kirjaa tai kerännyt postimerkkejä tai… Ehkä kunnon yöunet tai nokoset ovat auttaneet. Lista jatkuu yhtä kauas kuin mielikuvituksesi.

Näin tiedät, mikä ja kuka saa sinut halkeamaan energiasta.

Seuraavaksi sitten mietitään, miten siihen tilaan pääsisi useammin. Kun laitat kalenteriisi merkinnän jostakin tietystä paikasta tiettyyn aikaan, se tulee tehtyä. Ja samalla sinulla onkin yllättäen enemmän energiaa.

Kun olet tuplannut kalenteriisi nämä aktiviteetit, olet kaksinkerroin energisempi.

Yksi itsestäänselvä veto on viettää ystävänpäivän ilta sellaisen ihmisen kanssa, joka saa sinut tuntemaan itsesi energiseksi. Kerrankin kun on hyvä tekosyy.

Energiaa kiitollisuudesta

Oletko koskaan huomannut tulevasi energisemmäksi kun olet kiitollinen jostain tai jollekulle?

Kiitollisuus on ajatus siitä, että joku toinen on tehnyt sinulle jotain hyvää. Jos sinun on vaikea palauttaa mieleesi viime kertaa, nyt on täydellinen hetki testata. Kiitollisuuudella tuotat itse itsellesi dopamiiniruiskeen ilman ulkoisia välikäsiä.

Dopamiini on keskushermoston välittäjäaine, joka aiheuttaa mielihyvän tuntemuksia. Dopamiinia stimuloivia ulkoisia lähteitä ovat muun muassa heroiini, kokaiini ja metamfetamiini.

Kiitollisuus on siis itse itsellesi tuottamaa luomukokaiinia vailla haittavaikutuksia.

Oletko koskaan huomannut toisten tulevan energisemmäksi kun kiität heitä?

Radiossa, mikä kanava nyt olikaan, keskusteltiin äskettäin amiksista. Ohjelmassa oli mukana myös yksi tuore amis. Hän oli valinnut amiksen, koska halusi tehdä töitä kiinnostavan asian parissa. Halusi kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ajoneuvoasentajaksi muistaakseni opiskeli.

Kuitenkin hänellä oli pelko, että mitä jos työstä tulee puuduttavaa. Amishan ehtii tekemään hulppean työuran lähtiessään teininä alalleen erikoistumaan. Ohjelmassa mietittiin siksi keinoja hyvään työelämään.

Juontaja päivitteli että yleensä ne parhaat niksit ovat kaikkein yksinkertaisimpia. Niin tälläkin kertaa. Päätettiin, että olisi hyvä jos työsuorituksesta sanottaisiin kiitos.

Tutkimukset osoittavat, että työntekijä tekee tällöin parempaa työtä. Luomukokaiini piristää antajaa ja vastaanottajaa.

Mikä on yksinkertaisinta, mitä voit tehdä harjoittaaksesi kiitollisuutta?

Käyn itse perjantai-iltapäivänä viikkoni läpi. Kertaan aluksi, kenelle olen kiitollinen ja miksi. Viikkokatsaukseen tulee energiaa ihan eri tavalla.

Toinen tapa on pitää kiitollisuudesta päiväkirjaa esimerkiksi kerran viikossa. Tutkimus osoittaa, että kiitollisuutensa kirjanneet harrastavat todennäköisemmin liikuntaa, heillä on vähemmän fyysisiä vaivoja, he ovat tyytyväisempiä elämäänsä ja optimistisempia tulevasta viikosta.

Kenelle sinä olet kiitollinen juuri nyt?

Energiaa jatkuvuudesta

Johtamiskoulutusta, johtajille. Klustereita ja osastoja.

Jokainen hoitaa oman tonttinsa, joka on määritelty jossain. Teet työsi ja raportoit pomolle. Työ saattaa ruveta tuntumaan liukuhihnalta.

Vähemmästäkin sitä kyllästyy.

Toisaalta yritykset ovat oivaltaneet, että työntekijöiden tulisi tehdä paljon yhteistyötä.

Avokonttorit. Tiiminrakennuspäiviä. 

Nämä kaksi ratkaisutyyliä ovat mitä yli 500 yritystä konsultoinut Yves Morieux kutsuu TED-esityksessään johtamisen peruspilareiksi. (Kiitos Ilari linkistä.) On hard ja soft approach, eli kova ja pehmeä lähestymistapa.

Kova johtaminen on lisätä jokaiseen ongelmaan ratkaisuksi uusi osasto tai luoda siihen projekti ja tietokanta. Suomi on tunnetusti työryhmien luvattu maa.

Pehmeä johtaminen on lisätä yhteistyötä kun ongelmia kohdataan. Esimerkiksi jenkeissä pyritään tähän perheidylliin isossakin yrityksessä.

Kuitenkin tiedämme, että molemmat tavat johtavat vain uusiin ongelmiin. Kova johtaminen luo rakenteita joissa pyöritään vaikka tulokset jäisivät kokonaisuuden kannalta yhdentekeviksi. Pehmeässä johtamisessa vältetään konflikteja tulosten kustannuksella – avokonttoreissa on paljon häikkää, mutta kissaa on vaikeaa nostaa pöydälle.

Yves ehdottaakin, että nämä peruspilarit ovat lähinnä harhaanjohtavia. Ne ovat vain konsepteja. Samalla ne hallitsevat mielikuviamme työstä. Työstä on tullut niin monimutkaista, että sen tarkoitusta on mahdotonta selittää. Sitten hallitaan pelolla. 

Taistelemme kilpailijoita vastaan – mutta miten voin vaikuttaa siihen työssäni?

Reagoimme tekemällä lisää töitä… ja ongelmavyyhti on valmis.

Kokonaiskuva katoaa. Kyky tehdä päätöksiä – heikko.

Miten voisin tehdä tuottavaa työtä jos on vaikeaa käsittää sen tarkoitus?

Kun pystyy luottamaan työn jatkuvuuteen on paljon helpompi tehdä töitä. Sen sijaan että töitä tekee päättymättömästi kilpaillakseen mielikuvitusvihollisia vastaan, niitä tekee jonkin oikean tarkoituksen vuoksi. Motivoivampaa.

Maailman paras uraohje?

”Onnellinen ihminen tekee työnsä hyvin ja menestyy. ”

Näin ehdottaa Hyvejohtajuus-blogissa Ville Saarikalle.

Miten sitten olisin onnellinen?

Saarikalle viittaa Clayton Christensenin vastikään pitämään puheeseen. Marraskuisessa Thinkers 50 –gaalassa johtamisen huippuajattelijana palkittu Christensen vetosi ihmisiä tekemään hyvän vaihtokaupan.

”Jos sinun täytyy valita 10 tuntia viikossa enemmän urallesi tai 10 tuntia enemmän läheisille ihmissuhteille, valitse ihmissuhteet. Se on hyvä vaihtokauppa, kahdestakin syystä: Ensiksi, olet onnellisempi. Toiseksi, teet työsi paremmin. Ihmissuhteet ovat suurin onnellisuuden lähde ja niihin on kätkettynä siunaus. Se on hyvä vaihtokauppa.”

Jos siis menestynyt bisnesguru ja yrityshallinnon asiantuntija vetoaa näihin, moni parkiintunutkin ajattelija liikahtaa.

Mutta miksi tarvitaan Clayton Christensenin kaltainen kulttihahmo vääntämään kangistuneita kaavoja?

Uraudumme. Siis teemme jotain tiettyä asiaa paremmin ja paremmin. Jäämme kuitenkin uraan kiinni. Uraauurtavaa on myös monen auton ajaminen samaa tietä pitkin kunnes sadevesi  kerääntyy yhtä tiettyä rataa pitkin. Status quo on oikeiden asioiden tekemistä liian kauan.

Työn imuhan on hyvä asia. Ja niin ovat ihmissuhteetkin. Sitä vaan, että millä ne mittaisi?

Onnellinen on energinen. Siksi tästä kirjoitankin.

Oletko esimerkiksi kokeillut laittaa kalenteriisi aikaa illalla perheelle tai ystäville?

Itse huomaan helposti valuvani äärettömän kiinnostavien artikkelien lukemiseen, pakollisten laskujen makseluun ja jatkuvaan sähköpostiplärinään myös illalla. Pääsen näistä sinällään mielekkäistä ja pakollisista toimista eroon vain asettamalla kalenteriini aikaa ilman niitä.

Ja siitä ajasta se energiakin tulee. Sunnuntainen viiden tunnin brunssi on vaivan arvoinen.