aamuherätys

Miten selvitä yhdeksän tunnin työpäivistä?

Ilmoittauduin syksyllä WeCreate-nimiselle coaching-kurssille. Luvassa olisi kaksi intensiivistä viikonloppua menetelmiin tutustumisen sekä harjoittelun parissa.

Jos asia on uusi: Pauliina Hallama kirjoittaa että coaching on ”prosessi, jonka tavoitteena on kehittää, haastaa, tukea ja voimauttaa ihmisiä saavuttamaan henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalinsa kysymyksien kautta.”

Olen jo pitkään haaveillut että pääsisin opettelemaan tämän taidon. Ja viime viikonloppuna kurssi alkoi. Nyt olen esimerkiksi coachannut toista kurssin osallistujaa hänen elämänsä tarkoituksesta. Mitäpä sitä sen pienemmistä jutuista jutella. Lähdin siis kurssille innostuneena. Sitä olen edelleen.

Toisaalta mietin, miten hyvin jaksan paahtaa aamuyhdeksästä iltakuuteen. Olenhan kirjoittanut paljon tuottavuudesta ja siitä, miten meillä on käytössä hyvin rajallinen määrä energiaa. Huomasin osittain pelkääväni että mitä jos kirjoitukseni ovatkin väärässä. Tai mitä jos minä olen zombi ja muilla riittää energiaa?

Siksi päätin ottaa selvää, miten energiani oikein käytännössä riittää.

Miten selviän yhdeksän tunnin työpäivästä?

Tarkkailin oloani viikonlopun mittaan. Tein muistiinpanot energisyydestäni, keskittymiskyvystäni sekä motivaatiostani. Tässä siis perusteellinen selonteko energiatasoistani.

Aamupäivä 8-12

Lauantaiaamuna lähdin matkaan nuutuneena viiden tunnin yöunien jälkeen. Joskus nukahtaminen on vaikeaa. Etenkin kun olisi hyvä syy nukkua.

Olin siis koko aamupäivän energinen kuin kuollut kukkanen. Kuitenkin pystyin imemään uutta tietoa  huomattavan tarkkaavaisesti. Seuraavana päivänä kerratessa oli kuitenkin vaikeaa palauttaa asioita mieleen.

Sunnuntaiaamuna olin nukkunut mairitsevat yhdeksän tunnin yöunet. Olokin oli kuin eri planeetalta.  Pystyin myös imemään uutta tietoa kuin sieni – ja sille oli tarvetta.

Molempina aamuina startti oli minulle hyvin vaikea. Oli vaikea päästä asiaan sisään ja olla energinen. Uuden tiedon omaksuminen kuitenkin onnistui helposti. Uutta tietoa oli tietenkin myös uuden sijainnin ja uusien kurssikavereiden muodossa.

Aamulla kestää hetki päästä sisään aiheeseen, mutta keskittyminen on timanttia.

Iltapäivä 12-15

Huomasin lauantaina olevani hyvin kärttyinen 12-13 välillä. Lounastauko tulikin minulle hieman myöhässä. Kello yhdeltä verensokeri palautui ja lounasta sulatellessa kesti hetki päästä taas pystyyn.

Sunnuntaina saimme pitää lounastauon jo 12 jälkeen, mikä toimi huomattavasti paremmin.

On turha ihmetellä, miksi pyörät ovat jumissa jos aamiaisesta on jo viisi tuntia.

Lounaan jälkeen moni huomaa olevansa väsynyt. Siksi on hyvä varata lounaalle kokonainen tunti. Se ensimmäinen puoli tuntia lounaan jälkeen on paljon tuottavampi jos se käytetään lepoon. Ihan peruskauraa, ja silti monella työpaikalla on puhetta puolen tunnin lounastauosta.

Iltapäivällä tulee notkahdus. Se on ihan selvä.

Tämän notkahduksen jälkeen olo alkoi normalisoitua. Pystyi taas keskittymään.

Ilta 15-18

Iltapäivä alkaa taittua illan puolelle kolmen aikoihin. On helppo pitää kahvitauko, kun viimeinen puristus on edessä.

Lauantaina pystyin toimimaan päättäväiseesti noin neljään asti. Vaikka olinkin ollut alakuloinen pätkäunista johtuen, kello neljä alkoi kunnon alamäki. Viidestä kuuteen olikin jo ihan mahdotonta keskittyä. Pää oli täynnä ja suoritin kyllä harjoitukset, mutta ennemmin polvilumpiosta kuin oppikirjasta.

Sunnuntain kello kolmen kahvitauolla huomasin puristavani kuppia kädessäni. Minun oli tarkoitus olla ilman kofeiinia, koska halusin seurata miten energiatasoni kehittyy luonnostaan. Se oli selvä merkki että tahdonvoima oli kulutettu loppuun. Verensokerini oli kuitenkin näihin aikoihin selvästi alhaalla ja huomasin pelkääväni seuraavaa isoa tehtävää. 

Isolle tehtävällä tarkoitan, että saisimme coachata jotain toista kurssilaista elämän tarkoituksesta. Puoli neljästä puoli kuuteen oli varattu vuorottain coachaamiselle. Se sujahtikin yllättävän nopeasti. Huomasin että pystyin keskittymään ja tekemään päätöksiä, vaikka koneessa olikin jo hieman karstaa.

Kuuden jälkeen olinkin molempina päivinä jo ylienerginen. Kuin lapset jotka nauravat estottomasti ja itkevät yhtä pienestä.

Illalla on mahdollista keskittyä – rajallisesti. Sitten pää on täynnä ja tulee ylienerginen olo.

Miten siis selvitä yhdeksän tunnin työpäivistä?

Uskon hahmottelun voimaan. Kun tunnistaa omat kaavansa, niitä on mahdollista ennakoida ja suunnitella päivän toimintaa.

Huonot yöunet – minun tapauksessani viiden tunnin lepo – riittävät tekemään päivästä päällimmäisenä alakuloa. Sen kanssa sitten vain eletään ja mennään sieltä, missä rima on matalin.

Tärkeimmät keskittymistä vaativat tehtävät minun tulee suunnitella aamupäiväksi. Silloin on yksinkertaisesti helpointa keskittyä. Voi olla, että esimerkiksi ryhmähali kannattaa tosin jättää illalle. Sen verran estoinen olen uusien ihmisten kanssa. Kestää oma hetkensä päästä tehtävään sisään.

Iltapäivällä pitää syödä lounas. Never skip lunch. Huomaan ärsyyntyväni helposti kun verensokeri laskee. Kärsivällisyys on kortilla. Ja se iltapäivän dippi tulee kuitenkin.

Illalla on vielä mahdollista tehdä joku keskittymistä vaativa tehtävä. Huonoilla yöunilla siitä tietenkin oppii kovin vähän uutta. Ja luovuus muuten kukkii. Päätökset saattavat vain olla heikompia, jos tehtävä on jotain tarkkuutta vaativaa.

Onko aamuherätys vastoin luontoasi?

Jos olet vasenkätinen, opit kyllä käyttämään oikeatakin kättäsi. Olisi vain paljon mukavampaa käyttää sitä vasenta. Vasenkätisiä opetettiin kuitenkin oikeakätisiksi  vielä jokunen vuosikymmen sitten.

Samoin vuonna 2014 elämme aamuihmisten valtakautta. Herätään kuudelta töihin ja mennään nukkumaan kymmeneltä.

Entä jos haluan olla hereillä myöhempään ja minun on vaikeaa päästä ylös sängystä aamulla?

Sit on voi voi.

Kiikutaan ylhäällä kahvikupin voimin. Horrosta häiritsevä saa tuta kammottavan kohtalon.

Kun työsopimus solmitaan, sitoudutaan usein tulemaan työpaikalle kello kahdeksaksi. Joissain ollaan moderneja ja yhdeksän on myös OK. Ja vielä huippumodernimmat työpaikat ovat sallineet joustavan työajan. Ja hei, tiesitkö että joissain paikoissa on jo mahdollista tehdä etänä töitä ihan milloin huvittaa!

Työelämä pyörii sen mukaan mikä on helpointa valvoa. Voitaisiin siirtyä siihen, mikä on työntekijöille parasta.

Tutkimuksissa on havaittu kahdentyyppisiä ihmisiä. Aamu- ja iltaihmisiä. Iltaihmiset ovat päivätöihin opetellessaan vasenkätisten asemassa. Se on vastoin omaa luontoa, mutta opetellen tottuu.

Voisiko asian miettiä niin, että käyttäisimme energiamme silloin kuin meillä on sitä eniten?

Kirjoitin muutama päivä takaperin, että iltapäivisin teemme surkeimmat päätöksemme. Mitä jos sen sijaan olisi mahdollisuus lepäillä ja taukoilla?

Onko sinun työpaikallasi mahdollisuus viettää useamman tunnin taukoa iltapäivällä?

Dilbertin kirjoittaja Scott Adams esimerkiksi viettää iltapäivänsä skannaillen tai muuta aivotonta työtä tehden.

Työnantaja voi itse miettiä, haluaako töihinsä energiapaukun vai zombin. Toisaalta hänen on ehkä itsensäkin vaikea huomata, että iltapäivällä päätöksentekokyky heittelee.

Nämä ovat tietenkin yleistyksiä. Aamu- ja iltaihmiset vaihtelevat ääripäiden välillä. Jotkut ovat enemmän, toiset  vähemmän.

Ja mistä edes tiedän, onko minun vain vaikeaa nukahtaa jostain ulkoisesta syystä?

Tähän löytyy lista ohjeita aamu- ja iltaihmisten tutkimuksesta. Yksinkertaistaen kannattaa noudattaa säännöllisiä nukkumaanmenoaikoja sekä pitää huoli siitä, että sulkee koneen ja lopettaa kännykän käytön useita tunteja ennen nukkumaanmenoa.

Kuitenkin kannattaa tehdä töitä silloin, kun siihen on energiaa. On todennäköistä, että energiatasosi on melko rutiininomaista. Pystyt näkemään tiettyjä toistuvia kaavoja, kun tarkkailet itseäsi päivittäin muutaman viikon ajan.