fokus

Laiska on läsnä

Läsnäolon merkitystä voi tuskin tarpeeksi korostaa. Niin elämässä kuin töissä. Kun ajatukset ovat siinä hetkessä ja keskittyy edessä olevaan asiaan tai ihmiseen, myös työn tulokset ovat laadukkaampia.

Laiska osaa ottaa tarpeeksi vähän töitä tehtäväkseen. Tai ainakin juuri sen verran, että välttää suurimman stressin.

Suuri osa meistä on mielessään kuitenkin jossain muualla kuin juuri siellä missä on.

Kuinka usein syöt lounaasi ajattelematta edes mitä syöt?      

Ajatukset heittävät esimerkiksi vanhoihin mokiin jotka olisi voinut välttää. Tulevaan työtapahtumaan ja miten siihen pitäisi valmistautua.

On tietenkin hyvä käydä läpi vanhat virheet, käsitellä ne jotta ne välttäisi seuraavalla kerralla ja sitten siirtyä eteenpäin. On myös hyvä miettiä, mikä päämäärä mielessä lähtee tapaamaan työnantajaa.

Kuitenkin näitä vellomalla jää helposti nalkkiin. Nykyhetki menee ohi. On hyödytöntä miettiä vanhoja virheitä ja tulevia tapaamisia jos juuri nyt voisit oppia jotain ihmisistä ja asioista jotka ovat ympärilläsi.

Leo Babauta listaa Zen Habits –blogissaan neljä hyötyä siitä, että on läsnä juuri nyt: Nautit enemmän, stressaat vähemmän, suhteesi toimivat paremmin ja saat asioita aikaiseksi. Yksinkertaisesti ruoka maistuu paremmalta, koet nykyhetken tulevaisuudesta huolehtimisen sijaan, pystyt kuulemaan sinulle tärkeitä ihmisiä jolloin keskustelujenne ovat syvempiä sekä keskityt yhteen asiaan multitaskingin sijaan ja saat siksi tuloksia aikaan nopeammin.

Oletko huomannut nauttivasi työstäsi enemmän ja saavasi aikaan parempia tuloksia kun olet ollut läsnä?

Kun olet läsnä, sinun on mahdollista siirtyä flow-tilaan. Siihen tilaan, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä ja teet vain sitä mitä juuri silloin teet. Ehkä se on kirjoittamista, koodaamista, maalaamista, jotain muuta – vaikka excel-taulukoiden vääntämistä.

Miten laiska sitten on enemmän läsnä kuin muut?

Oletetaan että sinulla on kiire. Silloin on aika vaikea olla läsnä. Mielesi pyörii tulevan esityksen ja to-do-listan kieppeillä. Läsnäolo on sitä, että keskityt nykyhetkeen menneisyyden kelaamisen tai tulevaisuuden pohtimisen sijaan. Siksi laiska on läsnä: kun pystyy unohtamaan menneisyyden virheet ja tulevaisuuden murheet, hetkeen keskittyminen on helpompaa.

Miten voisin olla enemmän läsnä?

Alan ammattilaiset ovat yhtä mieltä ratkaisusta. Ratkaisu on harjoitella.

Aluksi on turha odottaa kuuta taivaalta. Mielesi vaeltaa ja mietit, oletko nyt oikealla tavalla hetkessä. Mietit ja analysoit ajatuksiasi. Haluat välttää virheitä ja mietit mikä on oikea ratkaisu.

Harjoitteluun on eri tapoja niin kuin on erilaisia ihmisiäkin. Itselleni avain on ollut ajatella, että olen omassa kuplassani. Tässä sitä nyt ollaan. Mitä tahansa tapahtuu, se tapahtuu ja jos haluan, se kimpoaa pois. Tunnen olevani turvassa.

Tavoite läsnäolossa on vain tuntea miltä tuntuu juuri nyt. Kokeile sitä syödessäsi, tiskatessasi, liikkuessasi, keskustellessasi.

Jos haluat tehdä läsnäolosta itsellesi tavan, tee se olemalla laiska. Tee se tekemällä siitä niin helppoa kuin mahdollista. Mieti mielessäsi että nyt olet laiska ja teet just sen mitä vähintään vaaditaan, ja that’s it.

Tapojen oppiminen vie aina aikansa, keskimäärin 66 päivää. Harjoittele siis esimerkiksi kuukauden verran. Laita läsnäolo kalenteriisi kerran päivässä. Kerro siitä täällä kommenteissa.  Kirjoita itsellesi muistilappuja jääkaappiin, ulko-oveen, työpöydällesi.

Kun epäonnistut, ihan sama, sillä epäonnistuminen on läsnäoloa. Opi siitä. Miltä se tuntuu? Sitten anna sen olla.

Jaottele tehtävät sen mukaan, missä voit tehdä ne

Eilen näytin, miten voit muokata ympäristöäsi sopivaksi tiettyyn tarkoitukseen. Ympäristö on meille valtavan suuri ärsyke.

Tänään kirjoitan ympäristön hyödyntämisestä vielä eilistä tarkemmin.  Toisin sanoen:

Voitko jaotella tehtäväsi sen mukaan, missä ne voi suorittaa?

Lauri Järvilehto kirjoittaa kirjassaan Tee itsestäsi mestariajattelija tehtävien lajittelusta sen mukaan, missä ne voi suorittaa. Ympäristö rajautuu usein käytössä olevien apuvälineiden mukaan.

Tarvitsetko tehtävään tietokonetta? Nettiä? Kännykkää?

Jos sinulla on tehtäviä, joihin tarvitset vain kännykkää, suunnittele tekeväsi ne esimerkiksi työmatkallasi. Soita tarvittavat puhelut ja tarkasta sähköpostisi, jos sinulla on siihen mahdollisuus. Tee muistiinpanoja mieleesi juolahtavista asioista.

Jos tarvitset tietokonetta mutta et nettiä, suunnittele tekeväsi töitä ilman nettiä esimerkiksi Stayfocusd-sovelluksen avulla.  Ilman nettiä työskentely on vapauttavaa – ja työpaikkasi kyseenalaistajille voit vaikka kertoa puolitotuuden, että netti ei juuri nyt toimi. Aluksi – jotta tiedät miten netitön työ toimii. Pidemmän päälle kannattaa ehkä sopia, että sinulla on netitön aika. Jos se toimii sinulle.

Jos joku haluaa lukea kirjaa mutta se jotenkin aina jää, suosittelen lukemaan lentokoneessa. Siellä kynnys läppärin ja kännykän käyttöön on suurempi kuin muualla. Kun on kerran suorittanut haluamansa tehtävän tietyssä ympäristössä, siitä alkaa harjaantua reaktio. Haasteeksi jää siirtää suorittaminen muualla.

Tehtävien jakaminen ympäristön mukaan toimii myös pienemmässä mittakaavassa: BJ Fogg selailee sähköpostinsa läppäriltään ja tekee varsinaisen fokustyönsä pöytäkoneella. Itselläni on tapana siirtää läppäri tiettyyn paikkaan olohuoneessani riippuen siitä, kirjoitanko vai käynkö läpi sähköposteja. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Kuten näet, jakamalla työtehtäviäsi ympäristön mukaan pystyt muokkaamaan työsi sisältöä. Se voi olla yllättävää. Aluksi kannattaa aloittaa jollakin niin helpolla, että se onnistuu varmasti, että siitä tulee tapa ja että innostus säilyy.

Lopulta huomaat, että sinulle on kehittynyt polvisätkyreaktio tiettyyn paikkaan mennessäsi. Joillakin se on sähköpostien tarkistus ensimmäisenä asiana työpaikalle saapuessa.

Muuta itsesi muuttamalla paikkaa

Onko sinulla paikkaa, jossa ei ole kiire? Paikkaa, jossa voit opetella uusia asioita?

Minulle tällainen paikka oli Uppsala, jossa vietin lokakuun vailla varsinaista tekemistä. Opettelin uudet päivittäiset rutiinit ja aloitin blogin.

Tiedän, että minulle on vaikeaa opetella uusia tapoja kotonani. Ärsykkeet ja vanhat tavat ohjaavat käyttäytymistäni ja ajatteluani. Kun huomaan että on tylsää, siirryn koneelle ja nettiin selailemaan artikkeleja.

Pystyn kuitenkin opettelemaan uudet tavat muualla ja siirtämään ne tuttuun ympäristöön. Uppsalasta palatessa aamupala vaihtui pysyvästi puuroksi satunnaisen makean sijaan ja jatkan edelleen aamuttaista lihaskuntohetkeäni. Muutos vaati tahdonvoimaa, ja tiedän että minun kannattaa viilata näitä tapoja hyvin hienokseltaan. Vaikka tulisi vastaan jokin hieno idea. Näin tavat säilyttävät rutiininomaisuutensa.

Oletko oppinut jonkin hienon uuden tavan esimerkiksi matkoilla ja unohtanut sen kun olet palannut kotiisi?

Kun tiedämme missä ja milloin suoritamme tietyn asian – kuten aamulenkin – on 2-3 kertaa todennäköisempää että tosiaan suoritamme sen kuin jos luotamme vain motivaatioomme.  Tästä minulla on hyvä oman elämäni esimerkki.

Olen jo pitkään merkinnyt kalenteriini sunnuntaisin mietintähetken nimellä 20/80 eli täydellinen työviikko. 20/80 viittaa Pareton periaatteeseen, jonka mukaan 20% tekemisistä tuottaa 80% tuloksista. Tuumin siis, mitä tekemistä minun kannattaa lisätä ja johon keskittyä. (Kirjoittamista.) Sitten mietin, mikä 20% tekemisistäni aiheuttaa 80% päänvaivoistani. Huomasin jokin vuosi sitten, että paikasta toiseen matkustelu vei minulta päivittäin aikaa jopa kaksi tuntia. Halusin siis vähentää sitä tai käyttää sen hyödykseni.

Halusin täydellisellä työviikolla muistuttaa itseäni siitä, että vain itse voin päättää kuinka onnistunut työviikkoni lopulta on.

Tai näin ainakin teoriassa. Jätin tehtävän kuitenkin hyvin vähälle huomiolle. Vilkaisin sen läpi.

Sitten kuulin ystäväni pitävän joka perjantai tunnin palaverin itsensä kanssa. Häntä ei saisi keskeyttää. Päätin kävellä perjantaiaamuisin kirjastolle tekemään saman asian.

Heti rupesi sujumaan. Sain myös hyvää mietintäaikaa, sillä kävellessä ajatukset soljuvat. Kaupungin melun keskeyttäessä ajatukset kuuntelen vaihtoehtoisesti audiokirjaa.

Ero entiseen oli, että nyt olin päättänyt missä ja milloin käytännössä suoritan tehtävän. Ajattelin teon mielessäni läpi. Se on mahdollista ja se on minulle hyväksi. Siis teen sen.

Missä ja milloin vietät viikottaisen tunnin suunnitteluhetkesi?

Tehtävä voi olla muu kuin suunnitteluhetki ja se voi kestää vähemmän tai kauemmin (suosittelen 90 minuutin syklejä).

On oikeastaan ihan sama mikä tehtävä on. Kunhan teet tekniikasta itsellesi tavan. Suunnitteluhetki on siitä hyvä esimerkki, että se mahdollistaa itsensä havainnoinnin.

Poikkeukset sääntöön

Välillä on vaikeaa jatkaa sen tärkeän työn tekemistä, mikä vie eteenpäin. Heräät aamulla. Torkku-nappi kuluu.

Joskus voikin järjestää poikkeuksia sääntöön. Tärkeintä on, että tärkein tehtävä tulee tehtyä.

Aiemmin olen maininnut että päivässä on hyvä olla yksi tärkeä tehtävä, jonka tehtyä voi viettää vähemmän tehokkaan loppupäivän. Se toimii kannustimena.

Lainaan Tim Ferrissiltä kaksi kysymystä:

Jos tämä olisi ainoa tehtävä jonka suoritan tänään, olisinko tyytyväinen päivääni?

Jos teen tämän tehtävän, tuleeko kaikista muista (tehtävälistan) tehtävistä vähemmän tärkeitä tai helpompia ratkaista myöhemmin?

Päämäärä on tärkein. Tärkein tehtävä voi olla myös helppo. Se on usein vaikea ja pelottava, mutta on poikkeuksia sääntöön. Esimerkiksi joskus on tärkeämpää pitää loma  kuin jatkaa puurtamista ilman taukoja. Etenkin Suomen pimeydessä – jo viikon loma palauttaa.

Olen nyt itse maalla vanhemmillani. Täällä blogin kirjoittaminen viivästyi hetken. Se johtui puolivuotiaasta koiranpennusta. Tämä oli arvattavissa. Olin päättänyt että jos näin käy, teen tärkeän tehtävän heti pennulta ehtiessäni.

Torstaina olin tavata kaverini joka on lähdössä pois Suomesta. Tapaaminen peruuntui. Olin raivannut aikaa tärkeiltä tehtäviltä ja oli vaikea keskittyä. Tein sälätehtäviä, koska olin reaktiivisessa tilassa

Joskus tulee nukutuksi huonosti. Pakottaminen voi toimia itseään vastaan. Kellonaika tehtävälle voi joustaa – on harhausko luulla toimivansa kuin kone. Rutiinit auttavat paljon, mutta täysi mekaanisuus kuuluu koneille. Rutiineja voi esimerkiksi siirtää tunnin myöhemmäksi, kunhan niihin palaa seuraavina päivinä.

Tärkeintä jatkamisessa on saada tärkein tehtävä tehdyksi. Jos sinulla on seminaari, haittaako että jätät yhden päivän väliin?

Jos joustat tärkeän tehtävän tekemisessä nyt, milloin teet sen myöhemmin?

Tärkeintä on jatkaa ketjua, eli yksi päivä on vielä ihan fine.

Oletko päättänyt, milloin teet tehtävän seuraavan kerran?

On vähemmän tärkeää, kuinka älykäs olet tai kuinka hyvä kunto sinulla on. Tärkeintä on, että tunnet tekemäsi asian tärkeäksi, että koet oppivasi siitä jatkuvasti ja jatkat sen tekemistä.

Jatkat sen tekemistä. Tee siitä niin helppoa, ettet voi sanoa ei. Silloin on helppoa hyväksyä, että säännöissä on aina poikkeuksia. Seminaari rikkomassa rutiinia voi virkistää ja antaa uutta näkökulmaa.

Mikä sytyttää sinut jatkamaan?

Miten tiedät mikä on se iso kivi jonka haluat tehdä tällä viikolla?

Isolla kivellä tarkoitan sellaista viikkotehtävää, jonka tehtyäsi olet lähempänä jotain suurempaa päämäärääsi.

Kirjoittajalle iso päämäärä voi olla kirja ja iso kivi vaikkapa päivittäinen blogitekstien kirjoittaminen. Työttömälle työnhakijalle iso päämäärä voi olla työllistyä ja iso kivi on silloin vaikkapa kymmenen työhakemuksen lähettäminen. Projektinhallinnassa on omat muodolliset nimensä päämäärille ja isoille kiville.

Minulle tämän blogin kirjoittaminen on osa isompaa kokonaiskuvaa, jossa päämääräni on olla tuottavuuden asiantuntija. Olla hyvä tässä aiheessa. Kirjoittaminen on taito, jonka arvostan korkealle ja samalla nautin sen harjoittamisesta – ainakin silloin, kun se sujuu.

Ison kiven on siis hyvä olla jotain, mikä sytyttää sinut. Jos pelkkä ison kiven suorittaminen sinänsä on nautittavaa, on todennäköistä että myös päämäärä lähenee nopeasti.

Kaikki ei voi aina sytyttää. Steve Jobs kertoi erinomaisessa Stanfordin valmistujaispuheessaan 2005 kysyvänsä itseltään joka aamu:

Jos tämä olisi viimeinen päiväni elossa, haluaisinko tehdä mitä teen tänään?

Kuolema on vahva muutosvoima. Onneksi Jobs vastasi omaan kysymykseensä että hänen tulee muuttaa jotain kun hän on herännyt tarpeeksi monta aamua peräkkäin ja vastaus on ei.

Motivaatiovideoita voi katsella tiettyyn rajaan saakka. Kannattaa siis miettiä tarkemmin, mikä työssä on sellaista että sitä pitää muuttaa. Jos pitää. Aina ei vaan nappaa – tosin silloin kannattaa miettiä, voiko asiat tehdä helpommin. Laiskuudessa on viisaus.

Onko vika työssä itse, jossain siihen kuuluvassa asiassa vai työympäristössä?

Työn sisällön merkityksellisyydestä olen kirjoittanut lisää kysymyksiä niitä tarvitseville.

Kun olet havainnut missä muutosta kaivataan, edetään päätöksiin. Jos muutosta kaivataan ihan joka osa-alueella, valitse yksi. Tärkeintä on valita jokin osa-alue – on ihan sama, vaikka niitä riittäisi sen jälkeenkin. Todennäköisesti riittää.

Päätöksissä on kolme vaihtoehtoa. Tehdä asialle jotain, olla tekemättä sille mitään tai hankkiutua siitä eroon.

Onko asia sinulle niin tärkeä että tekisit sen vaikket saisi siitä palkkaa? Tee asialle jotain. Kaikki lähtee asian tunnistamisesta.

Jos ei, anna asian olla. Eckhart Tolle kuvaa että usein tunnemme suurinta vapautta, kun annamme asioiden vain olla.

Haittaako asia sinua? Hankkiudu siitä eroon. Tämä on joskus hieman vaikeaa. Ehkä se tuntuu sinusta mahdottomalta. Koetetaan huomenna pureutua tähän tarkemmin, erityisesti mitä tulee häiriötekijöihin.

Tärkeintä tässä vaiheessa on, että pidät kiinni isosta kivestäsi. Luovuttaminen tappaa. Tee päivittäisestä tärkeästä tehtävästäsi niin helppo, ettei sille voi sanoa ei.