häiriöt

Reagoitko epämiellyttäviin tunteisiin? Olisi syytä lopettaa

Tätä kirjoittaessa joku yritti soittaa. Ärsyttävää! Olin juuri kirjoittamassa eli tekemässä itselleni tärkeää työtä ja haluan välttää keskeytykset. Olin myös turhautunut. Jos olet koskaan kirjoittanut mitään, tiedät miksi.

Yksi reaktio puhelinsoittoon olisi siis suuttua ja vastata puhelimeen. Olen kuitenkin jo päättänyt että kun kirjoitan, puhelin saa soida. Suutuin silti, turhautunut kun olin.

Nyt on tieteellisesti selvitetty, että epämiellyttävät tunteet kannattaa käsitellä niihin reagoimisen sijaan. Olemme onnellisimpia, kun pystymme tasapainoilemaan hetken hedonismin ja päämäärähakuisen hyvän elämän välillä. Jälkimmäinen vaatii kärsivällisyyttä epämiellyttävien tunteiden vallatessa mielen.

Kun kohtaat epämiellyttäviä tunteita, mitä teet?

Selvä homma, minä suutuin. Ja jotenkin silti maailma pyörii radallaan.  Voin siis keskittyä siihen, miksi suutuin.

Puhelin soi, yritin keskittyä vaikka turhautti.

Olen pystynyt keskittymään huomattavasti paremmin, kun olen jättänyt puhelimen lataukseen makuuhuoneeseen. Saa soida. Soitan takaisin.

Jäin kuitenkin miettimään suuttumisen tunnetta. Käsittelin sen, tiedän mikä vaikuttaa sen taustalla (konflikteja ihmissuhteissa, lyhyt uni) ja pystyn laittamaan sen pöytälaatikkoon. On helpompaa olla hätäilemättä kun oppii olemaan epämiellyttävän tunteen kanssa.

Viktor Frankl myötäili kirjassaan Ihmisyyden rajalla Spinozaa: tunne joka on kärsimystä lakkaa olemasta kärsimystä heti kun muodostamme siitä selvän ja tarkan kuvan. Asetu tutkijaksi. Näe itsesi auttamassa muita, jotka ovat sen kärsimyksen vallassa.

Kun kohtaat epämiellyttävän tunteen, pystytkö tarkastelemaan itseäsi muiden silmin?

Kirsikaksi kakun päälle selvitin numeron alkuperän. Kukapa muukaan eksistentiaalisen pohdinnan olisi aiheuttanut kuin puhelinmyyjä.

Mainokset

Viikon teema: sinä olet sinun ympäristösi

Kun käyn vanhemmillani, muutun toiseksi ihmiseksi.

Kun vietin  lokakuun Uppsalassa, toimin lopulta täysin luomieni rutiinien mukaan. Hyvässä ja pahassa.

Kun tulen takaisin kotiini matkoilta, rutiinit joutuvat koetukselle. Olen tietty ihminen kun olen kotonani, ja muutokset koti-minuun vaativat aikaa ja vaivaa. Kuulostaako tutulta?

Oletko huomannut muuttuvasi ympäristöstäsi riippuen?

Tarkoitan ympäristöllä sekä fyysistä että sosiaalista ympäristöä. Myös fyysinen ympäristö muokkautuu sosiaalisten kontaktien mukaan. Luomme merkityksiä ympäristöille sen mukaan, miten niitä käytämme ja mitä sosiaalisia kontakteja niissä on ollut. Puhtaasti sosiaalinen ympäristö on myös tärkeä: olet niiden viiden ihmisen keskiarvo, joiden kanssa vietät eniten aikaa

Ympäristö siis muokkaa meitä ja tapojamme. BJ Foggin mukaan tapoja voi muuttaa kahdella tavalla (paremman sanan puutteessa): tekemällä muutoksesta niin helpon että sille ei voi sanoa ei tai muuttamalla ympäristöään.

Jos käyt töissä avokonttorissa, tiedät mikä vaikutus ympäristöllä on työsi tuottavuuteen. Äänen lisäksi vertaispaine on usein kovalla tasolla. Koet ehkä, että pitäisi olla aina saatavilla. Menet siis reaktiiviseen tilaan heti kun astut ovesta sisään. Muu käyttäytyminen vaatisi mahdottomasti tahdonvoimaa – tai mahdollisuutta lukkiutua johonkin koppiin.

Yhdistämme ympäristömme tiettyihin tuloksiin. Ympäristö toimii ärsykkeenä, ja reagoimme siihen päättämällämme tavalla. Päätöksen olemme usein tehneet tietoisesti, mutta useammin tiedostamattamme. Ärsykkeen ja reaktiomme välinen tila on missä vapautemme on.

Aluksi on  ihan hyvä vain tiedostaa, missä ympäristössä menet mihinkin tilaan. Eli miten reagoit ympäristöön ärsykkeenä.

Pystytkö sanomaan, siirrytkö tietyssä ympäristössä tiettyyn tilaan? 

Vanhemmillani olen helposti reaktiivisessa tilassa. Uppsalassa opettelin miten päästä proaktiiviseen tilaan ensimmäiseksi aamulla. Sitten siirryin proaktiivisesta tilasta päämäärähakuiseen tilaan määrittelemällä viikolle ison kiven (voit itse kokeilla viikon ajan, onnistutko päivittäin pääsemään oman ykköstehtäväsi kimppuun ensimmäiseksi aamulla). Lopulta opettelin tähän tilaan pääsemisen kotonani.

Kun tiedät missä tilassa olet eri ympäristöihin siirtyessäsi, ympäristön voi pilkkoa pienempiin osiin. Esimerkiksi sähköpostit voi tarkistaa seisaaltaan työskennellessä, ja fokustyön teet tietyssä paikkaa kotonasi/töissäsi. Mennään näihin tarkemmin tällä viikolla.

Tärkeintä on, että ymmärrät ensin ympäristön vaikutuksen työsi tuottavuuteen.

Kun häiriöt estävät jatkamisen

Haluaisit jatkaa sitä ison kiven pyörittämistä, mutta avokonttorin melu häiritsee. Sitten on pakko vastata yhteen sähköpostiin joka odottaa. Puhelinkin soi. Pakko vastata. Ja sitten kun olet kaupan kassalla, tuntuu että on pakko ostaa karkkia.

Pakko, pakko, pakko. Kuka niin sanoi? On oma päätös että on liikaa tekemistä. Vapautemme on ärsykkeen ja reaktion välinen tila, keskitysleirien selviytyjää ja psykiatri-neurologi Viktor Franklia myötäillen.

Voin ihan hyvin nyt esimerkiksi katsoa sieltä Tori.fi:stä, onko sopivaa polkupyörää myynnissä. Ärsyke tuli kun katselin pihalla seisovia pyöriä keittiön ikkunasta. Kuitenkin tiedän, että Toriin menee laatuaikaa. Laitan siis kalenteriin ylös asian. Se saa odottaa taustalla, kunnes olen kirjoittanut blogitekstin.

Mutta eihän kukaan tässä minulta vaadi mitään – pyörän ostaminen on vain jotain, mitä haluan tehdä.

Niin, ja toisaalta myös puhelimeen vastaaminen ja sähköpostin lähettäminen ovat jotain, mitä haluat tehdä. Ärsykkeitä, jotka syntyvät eri syistä.

Oletko erikseen sopinut, miten reagoit ärsykkeeseen (puhelimeen vastaaminen, sähköpostiin vastaus) ? Itsesi tai toisen osapuolen kanssa?

Kun huomaat että sinä itse olet tehnyt päätöksen, tuntuu vapauttavalta. Päätökseen voi olla eri syitä. Ehkä sinulta puuttuu sanat häiriötekijän aiheuttamiin ongelmiin ja siksi siitä eroon pääseminen tuntuu mahdottomalta. Silloin kannattaa tutustua neuvottelutaitoihin ja ei-sanan käyttöön tarkemmin.

Avokonttorin melu on tietenkin vähän eri asia. Silloin olet ympäristössä, ja siihenhän on aika hankala vaikuttaa.

Vai onko? Stanfordin professori ja Fortunen ”guruksi” listaama B.J. Fogg väittää, että on vain yksi radikaali tapa vaikuttaa käyttäytymiseensä: muuttamalla radikaalisti ympäristöään.  Ympäristöään on lisäksi helpompaa muokata kuin itseään, sillä tahdonvoimamme on rajallinen. Miksei siis säästellä tahdonvoimaansa tärkeämpiin tilanteisiin?

Kun tarkemmin miettii, tämä on oikeastaan itsestäänselvää. Karkkia ostaessa olet tietyssä ympäristössä tietyssä mielentilassa – väsyneenä. Jos vaihdat työpaikkaa tai muutat uuteen asuntoon, todennäköisesti sinun on muuton yhteydessä helpompaa muuttaa tapojasi. Karkki jää kaupan hyllylle jos käyt kaupassa kun olet pirteä.

Kokeile siis aluksi vaikkapa päättää ettet avaa sähköposteja ennen klo 10 aamulla. Siihen on olemassa ohjelmiakin kuten Stayfocusd, jota itse käytän rajoittamaan sähköpostien katselun päivittäin puoleen tuntiin. Silloin säästyy tahdonvoimaa tärkeämmille asioille. 

Jokaiseen sääntöön on poikkeus. Kirjoitan niistä huomenna.

Proaktiivinen tila, eli miten teet päivän tärkeimmän tehtävän klo 10 mennessä

Jatketaan tänään tuottavuuden kolmen tilan toiseen vaiheeseen.

Jos reaktiivisessa tilassa vietetyn päivän jälkeen on olo ettei ole saanut mitään aikaiseksi, proaktiivisessa tilassa vietetyn päivän jälkeen tuntuu että olinpa tehokas. Tämä on ehkä suurin ero.

Ero johtuu siitä, että reaktiivisessa tilassa olet valmiina suorittamaan eteen tulevia tehtäviä. Olet tehokas.

Proaktiivisessa tilassa olet valmiina itse luomaan uutta. Seurauksena tunnet tietyn rauhan, sillä aika on sinua varten. Olet myös tehokas, mutta aivan eri tasolla.

Oletko havainnut nämä kaksi tilaa päivittäisessä työssäsi?

Kun tilat on havainnut, ollaan jo pitkällä. Tiedät mistä on kyse.

Jos et, tilojen tunnistamiseksi kannattaa miettiä miltä tällä hetkellä tuntuu. Omat tilat on hyvä tunnistaa. Kannattaa kokeilla esimerkiksi kerran päivässä kiinnittää huomio missä tilassa olet juuri sillä hetkellä. Sitä seuraa mitä mittaa.

On tosin vaikeaa sanoa, kuinka paljon juuri sinä teet saati voit tehdä reaktiivista ja proaktiivista työtä työpaikallasi.

Ensinnäkin, missä määrin olet sidottu olemaan fyysisesti työpaikallasi? Etätyötä tekemällä voi usein helpoiten raivata itselleen aikaa proaktiiviselle tilalle. Silloin ympäristö häiritsee vähemmän.

Miten fyysinen työpaikkasi rajoittaa proaktiivista tilaa?

Toisekseen, missä roolissa olet työpaikallasi? Ehkä johtajalta odotetaan enemmän reaktiivista aikaa työntekijöille kuin puhtaalta asiantuntijalta.

Mitä rajoja työtehtäväsi asettaa proaktiiviselle tilalle?

Kolmanneksi, mitä tapoja sinulla on työpäiväsi alussa? Sähköpostien ja sosiaalisen median kurkistus sysää usein reaktiiviseen kierteeseen. Ihan huomaamatta.

Ja siinähän sitten olet. Näitä sattuu myös allekirjoittaneelle. Silloin ei auta kuin tehdä se minkä tilaisuus sallii.

Mitä tapoja sinulla on työpäiväsi alussa?

Ennen kuin lähtee tavoittelemaan sitä kiehtovaa kuuta taivaalta tai uutta kihelmöivän jännittävää projektia, on hyvä tuntea tekniikat ja niiden asettamat rajat. Tässä tapauksessa siis tuottavuuden eri tilat. Nyt olemme käyneet läpi niiden perusteet: reaktiivisessa tilassa teet mitä sattuu ja proaktiivisessa tilassa teet mitä haluat.

Kirjoitin tämän blogitekstin maanantaina klo 10:30 mennessä (sillä blogitekstien otsikot ovat aina vähän huijausta). Se oli päivän tärkein tehtävä. Jatketaan huomenna tarkemmin päämäärähakuisella tilalla, eli miten saavutat tavoitteesi.