jaksaminen

Poikkeukset sääntöön

Välillä on vaikeaa jatkaa sen tärkeän työn tekemistä, mikä vie eteenpäin. Heräät aamulla. Torkku-nappi kuluu.

Joskus voikin järjestää poikkeuksia sääntöön. Tärkeintä on, että tärkein tehtävä tulee tehtyä.

Aiemmin olen maininnut että päivässä on hyvä olla yksi tärkeä tehtävä, jonka tehtyä voi viettää vähemmän tehokkaan loppupäivän. Se toimii kannustimena.

Lainaan Tim Ferrissiltä kaksi kysymystä:

Jos tämä olisi ainoa tehtävä jonka suoritan tänään, olisinko tyytyväinen päivääni?

Jos teen tämän tehtävän, tuleeko kaikista muista (tehtävälistan) tehtävistä vähemmän tärkeitä tai helpompia ratkaista myöhemmin?

Päämäärä on tärkein. Tärkein tehtävä voi olla myös helppo. Se on usein vaikea ja pelottava, mutta on poikkeuksia sääntöön. Esimerkiksi joskus on tärkeämpää pitää loma  kuin jatkaa puurtamista ilman taukoja. Etenkin Suomen pimeydessä – jo viikon loma palauttaa.

Olen nyt itse maalla vanhemmillani. Täällä blogin kirjoittaminen viivästyi hetken. Se johtui puolivuotiaasta koiranpennusta. Tämä oli arvattavissa. Olin päättänyt että jos näin käy, teen tärkeän tehtävän heti pennulta ehtiessäni.

Torstaina olin tavata kaverini joka on lähdössä pois Suomesta. Tapaaminen peruuntui. Olin raivannut aikaa tärkeiltä tehtäviltä ja oli vaikea keskittyä. Tein sälätehtäviä, koska olin reaktiivisessa tilassa

Joskus tulee nukutuksi huonosti. Pakottaminen voi toimia itseään vastaan. Kellonaika tehtävälle voi joustaa – on harhausko luulla toimivansa kuin kone. Rutiinit auttavat paljon, mutta täysi mekaanisuus kuuluu koneille. Rutiineja voi esimerkiksi siirtää tunnin myöhemmäksi, kunhan niihin palaa seuraavina päivinä.

Tärkeintä jatkamisessa on saada tärkein tehtävä tehdyksi. Jos sinulla on seminaari, haittaako että jätät yhden päivän väliin?

Jos joustat tärkeän tehtävän tekemisessä nyt, milloin teet sen myöhemmin?

Tärkeintä on jatkaa ketjua, eli yksi päivä on vielä ihan fine.

Oletko päättänyt, milloin teet tehtävän seuraavan kerran?

On vähemmän tärkeää, kuinka älykäs olet tai kuinka hyvä kunto sinulla on. Tärkeintä on, että tunnet tekemäsi asian tärkeäksi, että koet oppivasi siitä jatkuvasti ja jatkat sen tekemistä.

Jatkat sen tekemistä. Tee siitä niin helppoa, ettet voi sanoa ei. Silloin on helppoa hyväksyä, että säännöissä on aina poikkeuksia. Seminaari rikkomassa rutiinia voi virkistää ja antaa uutta näkökulmaa.

Viikon teema: miten jaksan jatkaa?

Kirjoitan tällä viikolla jatkamisesta. Se on välillä vähän vaikeaa. Kyllä sä tiedät.

Ensinnäkin on vaikeaa pitää kiinni tavasta järjestää iso kivi. Siis sellainen viikon päätehtävä, jonka suoritettua olet lähempänä suurempaa päämäääräsi. Oli se sitten artikkelin julkaisu, yrityksen tuotteen myynti tai (gradu)analyysin kirjoittaminen.

Onko sinulla iso kivi tälle viikolle?

Ison kiven määrittely on jo itsessään tapa. Helposti sen määrittelyä pitää itsestäänselvänä ja vähätellään. Pidätkö huolen, että sinulla on tarpeeksi energiaa ja rauha määritellä se, vai määritteletkö sen lähetellessäsi sähköposteja?

Kun iso kivi puuttuu tai se on liian iso tai liian lipevä, on helppoa päästää impulssit valloilleen. Aloittaminen on määrittelyä. Jatkaminen on uudelleenmäärittelyä.

Einsteinkin sanoi, että jos hänellä olisi tunti ratkaista ongelma, hän varaisi ensimmäiset 55 minuuttia ongelman määrittelyyn.

Kun olet määritellyt ison kiven viikolle, miten pidät huolen siitä ettet lipsu reaktiiviseen tilaan? Onko sinulla listattuna päivän 1-3 tärkeintä tehtävää? Entä onko tehtävä niin motivoiva että kuusivuotiaskin ymmärtää sen?

Toisekseen, me ihmiset olemme mestareita keksimään tekosyitä. On turha tehdä, kun x ja y ehkä kuitenkin tapahtuu. Ehkä se helvetin Timo ei tee omaa osaansa taaskaan. Ehkä kriteerit on väärät joten turha tehdä niiden perusteella kun ne kuitenkin vaihtuu. Ei tätä kukaan kuitenkaan lue.

Mitä viimeksi kerroit itsellesi, jotta sinun ei tarvitsisi tehdä tärkeää työtä?

Joku kutsuisi tekosyiden tekosyyksi rationalisointia tai varmistelua. On selvää, että kaikki yllämainitut ovat ihan oikeita syitä turhautumiseen.

Kuitenkin kun tulee se hetki jonka olet varannut tärkeälle työlle, kannattaa unohtaa tekosyyt.

Muuten olet aika varmasti hukannut päiväsi. Päivän tulos ei enää ole sinun päätettävissäsi. Kannattaa miettiä häiriötekijöitä sun muita muulla ajalla. Päätöksiin kun kuitenkin menee energiaa, ja paras energia kannattaa varata tärkeälle työlle.

Muutenhan annat parhaan aikasi ja energiasi niille, jotka vievät sinun hermosi. Miksi sinä näin tekisit? Parhaimmillaan koemme tekosyyt keinona oppia.

Kolmanneksi, fyysinen työtila ja ulkoiset häiriötekijät voivat vaikuttaa negatiivisesti työhösi.

Huomaatko työympäristösi vaikuttavan negatiivisesti työhösi?

Silloin kannattaa miettiä, mitä asialle voi tehdä. Samoin kuin tekosyyt, fyysisen tilan tuomat häiriöt voivat olla keino oppia. Esimerkiksi työpaikalla voi olla yksinkertaisesti mahdotonta tehdä työtä, niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Silti se on monen työpaikan realiteetti. Kannattaa miettiä, voitko tehdä työtä muualla tai olla toimistolla niin aikaisin, että voit tehdä työsi rauhassa. Ehkä kumpikin näistä on todettu tehottomaksi sinun kohdallasi? Kuulisin mielelläni jos näin on.

Käydään näitä läpi tarkemmin tällä viikolla.