rohkeus

Viikon teema: lopettaminen

Googlasin sanan ”lopettaminen” ja hakutuloksissa ykköseksi ponnisti Wikipedian artikkeli toimenpiteestä, jolla ihminen tappaa eläimen muutoin kuin metsästys- tai teurastustarkoituksessa.

Kuten ehkä saatoit jo päätellä, nyt puhutaan kuitenkin jostain muusta lopettamisesta. Googlen toinen hakutulos tupakoinnin lopettamisesta on jo lähempänä itse asiaa:

Miten lopetat jotain, mikä estää sinua saavuttamasta haluamiasi tuloksia?

Aivan ensimmäisenä sinun tulee tietenkin tietää mitä haluat. Otetaan arkinen esimerkki.

Kun lähdin viettämään joulua perheen pariin, otin matkaani kaksi kirjaa luettavaksi. Yllätys yllätys, paluumatkalla minulla oli mukanani kolme kirjaa jotka odottivat avaamistaan ja yhtä viimeistelin. Jokainen lukemisesta tykkäävä tai unelmoiva tietää tämän: kirjoja kasaantuu. Tuli niitä sitten joululahjoiksi, kirjastosta lainaillen tai amazonista tilaillen (tai kaikkia kolmea), tarkoitus on että joku päivä myös lukisit ne. Toinen vaihtoehto on perustaa antikvariaatti.

Ainoa oikea ratkaisu on kuitenkin päättää mitä haluaa eniten ja sitten valita lukemisensa.

Jos luet kirjoja kirjoja lukeaksesi, pääset todennäköisesti ensimmäisen kirjan puoliväliin, jätät sen kesken ja siirryt ehkä seuraavaan. Kirjojen lukeminen kirjojen lukemisen vuoksi on suht yleistä. Olis hyvä, jos sais luettua sen ja sen klassikon. Tai tää vaikuttaa tosi kiehtovalta, tai tuntuu et tää vois olla tosi hyödyllistä lukea.

Klassikon lukeminen miksi? Kiehtovaa miksi? Hyödyllistä miksi?

Kuten Jevgeni Särki kirjoittaa ajanhallinnan metodeista: “Joo, kyl ne iha hyvi toimi, mut se nyt jotenki jäi, emmä oikeen enää keskity aikani hallitsemiseen…” Tätä samaa voi soveltaa kirjoihin. Kirja voi olla klassikko, kiehtova tai tosi hyödyllinen. Kuitenkin tarvitset syyn sen lukemiseen. Muuten se jää hyllylle kuin ajanhallinnan metodi joka kyllä toimii, mutta jota ilmankin pärjäät.

Kun olet tarkemmin miettinyt syitä sille miksi oikeastaan luet kirjoja, voit huomaamattasi olla jo ensimmäisen kirjan puolivälissä. Ja se kirja voi olla jokin muu kuin minkä oletit sen olevan: joululahjaksi annetut kirjat voivat olla osoitus hyvästä mielestä ja siksi se tulisi lukea, mutta vain itse tiedät mikä sillä hetkellä toimii.

Miten sitten päätät mitä haluat?

Koeta simppeliä kaavaa.

1. Listaa olettamasi hyödyt siitä mitä tavoittelet. (Luen koska haluan vain uppoutua hyvään tarinaan. Haluan oppia ajanhallinnan metodit. Haluan kehittää kykyäni kuunnella muita ihmisiä.)

2. Listaa kaikki vaivannäkö, joka kirjan lukemiseen menee. Huomaa, että nämä voivat olla tunteita ja tuntua siksi halvoilta syiltä. Ne vievät silti kallisarvoista energiaasi. (Se on kuivaa tekstiä ja vaatii ponnistelua lukea se. Syytän itseäni laiskuudesta, kun jätän taas lukematta. Se vaatisi paljon harjoittelua.)

3. Kysy sitten itseltäsi:

Ovatko hyödyt suuremmat kuin vaivannäkö?

Viime viikolla kirjoitin rohkeudesta. Oikeastaan lopettaminen onkin tosi helppoa, kun vain uskallat. Lopettaminen voi tuntua yhtä vaikealta kuin päästää irti vanhasta rakkaasta koirastaan tai erota nikotiiniriippuvuudestaan. Ja silti. Rohkee rohkee, tiedät kyllä että lopettamalla asian x pääset helpommin haluamiisi tuloksiin!

Kun tiedät päämääräsi ja tiedostat rohkeuden kykynä kohdata pelot, voit lopettaa mitä haluat.

Mainokset

Mitä Facebook-synttärit opettivat minulle rohkeudesta

Sauli Niinistö itsenäisyyspäivän juhlissa. Vieraita tulee, liukuhihna vetää. Kätellään ja hymyillään, vaihdetaan sana tai pari. Hehheh kiitos viimeisestä. Kyllä varmasti tuntuu kaverista tärkeältä. Pakko tuntua. Muutenhan tuosta puuttuisi järjen häivä.

Syntymäpäivänään jokainen saa olla päivän Saukka. Tunsin oloni tosi tärkeäksi, kun Facebook-kaverilauma tuli tiistaina isona joukkona sanomaan pari kaunista sanaa. Happy birthday, onnea ja niinpoispäin. Tuntui tärkeältä, oli kiva viipyillä hetki ja kiittää. Oli sitten kyse pienestä ohimennen onnittelusta tai pidemmästä fraasista.

Kun hyväksyntä ja rakkaus on varmaa niin on helpompaa toimia. Ihan samahan se on, onko kyse jostain normien määrittämästä toiminnasta jossa joku paistattelee huomion keskipisteenä. Kunhan kaikki saavat osansa. Jani Tikkanen kysyy Hyvejohtajuus-sivustolla:

Vähentyisikö kiireen tunne ja kohina ympäriltä, jos ihminen kokisi olevansa turvassa ja varsin arvokas ilman kaikkea kohkaamista sekä puuhaa ja touhua?

Kyllä minulla ainakin oli turvallisempi olla, kun aistin pelkkää rakkautta ympärilläni. On helpompi olla rohkea. On helpompi olla kiireetön ja tehdä asiat niin hyvin kuin ne osaa. Silloin loppuu ylianalysointi, jolloin tuloskin on intuitiivisempi.

Missä ja milloin sinun on helppo olla rohkea?

On hyvä miettiä, miten pääset siihen tilaan varmemmin ja useammin.

Mihin normeihin voit turvautua ja mitkä estävät rohkeuden?

Rohkea puhuu itsestäänselvyyksistä

Ihmisten ja organisaatioiden kipupisteet ovat siellä, mistä ei voi puhua.

On selvä merkki pelosta, jos itsestäänselvyyksiä kyseenalaistaessa tulee vastaan polvisätkyreaktio – tämähän nyt on ihan selvää, mennään seuraavaan asiaan. Tai miten tämä nyt liittyy mitenkään asiaan.

Ja silti vain kun asioille annetaan yksin tai yhdessä sanat, niitä pystytään käsittelemään.

Kuitenkin kun teet töitä, sinun odotetaan usein osaavan se. Silloin tämän kuvan vahvistamiseksi sinun tehtäväsi on hypätä perusasioiden ylitse. Ne on pohdittu jo koulun penkillä, vai vieläkö opettelet aakkosia?

Milloin viimeksi keskustelit ihan perusasioista töissäsi?

Toki joskus voi vain olla tylsää kuunnella teknisiä yksityiskohtia jo hyvin tunnetuista asioista. Ehkä sinua kehotetaan hyppäämään asian yli, koska se on jo tuttu. Ehkä on kuitenkin niin, että tarvitsette vielä aikaa saavuttaaksenne yhteisen ymmärryksen.

Aikaa menee ennemmin uusien ideoiden keskusteluun. Se on hauskaa ja virkistävää!

Mutta oletko koskaan huomannut kuinka moni näistä ideoista toteutuu?

Ideoita on kiva pomputella ympäriinsä. Siis tosi kiva! Harmi vaan, että usein pomputtelu jää puheen tasolle.

Siis miten sinä pystyt pysäyttämään ajan jotta saavutatte yhteisen ymmärryksen jostain tärkeästä perusasiasta? Usein ongelmat tulevat juuri puutteellisesta perusteiden tonkimisesta. Voi olla, että on vain odotettu sitä rohkeaa tyyppiä, joka nostaisi kissan pöydälle.

Jos muuten on vaikeaa, niin on hyvä muistuttaa itseään että menestyvä yrityskin pysyy perusasioissa.

Viikon teema: rohkee rohkee, tyhmä tyhmä

Hyvää alkanutta vuotta!

Joululomien aikaan kelailin paljon erilaisia tunteita ja aloitan siksi tämän vuoden oikein röyhkeästi kirjoittamalla rohkeudesta. Tämä on teema joka on ollut tapetilla niin presidentin puheissa, jääkiekon nuorten kultamaajoukkueessa kuin suuressa nousussa olevissa yrittäjyyspiireissäkin. Ja hyvä niin. Murretaan myytti ”rohkeista ihmisistä” ja siirrytään näkemään rohkeus tapana.

Ensinnäkin, tykkään käyttää urheiluvertauksia. Tämä johtuu siitä, että maailma monimutkainen, urheilu yksinkertainen. Siksi urheilu kiinnostaa ja siihen uskalletaan heittäytyä tunteella! Pääasia on, että on selvä tavoite. Kiekko häkkiin, pallo maaliin. Onko tosielämässä yhtä selvää tarkoitusta? Joillekin kaksimielisille varmasti tulee jotain mieleen, mutta seksiakteilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen.

Takaisin asiaan: Tällä kertaa haaviin tarttuu jääkiekon nuorten maajoukkue, joka voitti juuri kultaa maailmanmestaruuskisoissa. Huikea suoritus altavastaajalta! Päävalmentaja Karri Kiven filosofiaan on syytä tutustua tarkemminkin. Subin televisioimassa studiossa Tami ja Nupe pääsivät filosofisissa keskusteluissaan tasolle rohkee rohkee, tyhmä tyhmä. Ja tämähän sen kaiken ydin on. Turha tehdä siitä sen monimutkaisempaa.

Kun joukkueen pelaajat uskalsivat pelata rohkeasti kiperissä paikoissa joissa rohkeus oli ainoa keino onnistua, tulosta tuli. Kun rohkeus taas olikin hölmöilyä eli tietoisesti uhkarohkeaa toimintaa, se kostautui.

Mutta mikä on hölmöilyn ja rohkeuden ero?

Kokemuksesta tietää, mikä on tyhmää ja mikä rohkeaa. Epäonnistumalla oppii. Mikä on virhe ja mikä toimii. Studiovieraat Tami ja Nupe osoittivat katselijoille hyvin yksinkertaisilla esimerkeillä, mikä jääkiekossa on rohkee rohkee. Ja mikä on tyhmä tyhmä. Heillä on kokemusta ja he toimivat yksinkertaisen pelin raamien sisällä. Heille on tämän tavoitteen saavuttamiseksi ihan sama, miten ilmastonmuutokseen valmistaudutaan tai miten löydämme keinot yksinäisyyden lievittämiseksi Suomessa. Näidenkin asioiden parissa rohkeus ja tyhmyys varmasti esiintyvät. Niistä puhuminen vain on kovin paljon monimutkaisempi vyyhti, sillä tavoitteen saavuttamista on vaikea mitata kiekoilla häkeissä.

Toisekseen, presidenttimme Sauli Niinistö puhuu paljon rohkeudesta. Hänelle se tarkoittaa arkipäivän rohkeutta eli kykyä elää läpi pelkonsa niissä pienissä teoissa ja kohdata muut ihmiset. Suomen arvojohtaja leikkautti viime vuonna palkastaan viidenneksen. Vaikka Saukalla olisi vielä kirittävää Uruguayn presidenttiin joka antaa palkastaan pois 90 prosenttia ja muutakin kritisoitavaa löytyy aina, arvot ovat ainakin nousseet esille mediassa.

Rohkee rohkee: Oikeansuuntainen teko, joka tuotti ainakin joitain halutuista tuloksista. Niinistön puheissa ja teoissa vaikuttaa varmasti hänen kokemuksensa Thaimaan tsunamista 2004. Kun on kerran huomannut miten vähän väliä itsellä on, sitä on vaikea unohtaa.

Kannattaa siis kokeilla tarkastella itseään ulkopuolisena. Sitten näet, oletko menossa oikeaan suuntaan.

Jos joku muu tekisi mitä harkitset tekeväsi, olisiko hän rohkee rohkee vai tyhmä tyhmä?

Jos tiedät kokemuksesta, että tämä on hyvä ja toimii, mutta joudut kohtaamaan pelkosi, tee se. Jos et tiedä toimiiko se, tee se silti. Jos tiedät että tämä ei toimi näissä olosuhteissa, jätä tekemättä. On hyvä muistaa ero pelon ja epäonnistuneiden kokeilujen välillä. Tätä on rohkee rohkee.

Lopuksi siirrytään tyhmä tyhmän ymmärtämiseksi yrittäjyyteen. Miten muutenkaan sitä voisi onnistua kuin epäonnistuneiden kokeilujen kautta? Thomas Edison kertoi hehkulampun keksittyään että hän ei epäonnistunut kertaakaan – vaan keksi 10 000 keinoa, jotka eivät toimi. Rovio kehitti 51 peliä ennen Angry Birdsiä. Rohkeus on kykyä kestää epäonnistumiset ja oppia niistä. Oppia etsimällä sitä keinoa, joka toimii.

Ja se epäonnistuminen pelottaa. Nelson Mandelakin pelkäsi. Monet suomalaiset coachit ja yrittäjät jännittävät ja ovat jännittäneet tekemistään. Tämä siksi, että se on heille tärkeää. He kokeilevat koko ajan ja tietävät että on mahdollista epäonnistua. Kun he lakkaavat kokeilemasta, he lakkaavat jännittämästä. Se on merkki: tiedät että teet jotain väärin, kun lakkaat jännittämästä.

On tietenkin eri asia poukkoilla joka puolelle miettimättä muita ihmisiä. Se on tyhmä tyhmä. Haluamme tietää, että on olemassa joku tavoite. Tyhmä tyhmä onkin asioiden tekemistä toistuvasti samalla tavalla odottaen eri tuloksia, kuten Einstein totesi. Kuitenkin tämä hukkuu helposti näköpiiristä jos tavoite unohtuu. Siis kun seuraavan kerran pelottaa, kysy itseltäsi:

Teenkö tämän siksi että haluan päästä tavoitteeseeni vaikka pelottaa?

Jos vastaus on myönteinen, tee se. Voi olla, että joku tietää että epäonnistut. Turha sinun on silti sen takia jättää saavuttamasta tavoitteitasi. On todennäköistä, että mitä ikinä teetkin, joku tietää jo miten siinä käy.

Jos vastaus on kielteinen, mieti mikä tavoitteesi oikeastaan on. Oikeassa elämässä tavoitteet ovat harvemmin häkkejä ja kiekkoja. Sinun pitää itse määritellä ne.

Ja joo, se on pelottavaa. Aloita jollain niin helpolla, että sinun on mahdotonta sanoa ei.