tahdonvoima

Ajanhallinta on myytti

Ajanhallinnasta on varmaan satojatuhansia kirjoja ja opuksia. Näin hallitset aikaasi.

Ajanhallinta kuitenkin olettaa, että jokainen tekemämme minuutti on samanarvoinen tuottavuudeltaan. Tämä on tietenkin harhaoletus. Ongelma on että se lymyää kaavioissamme kun mittaamme ihmisten työn tuottavuutta.

Sitten ihmetellään, kun ollaan väsyneitä ja työn tuloksetkin ovat kehnot.

Ajanhallinnan sijaan pitäisi puhua energianhallinnasta. Ihmisellä on vain tietty määrä energiaa, ja energiaa voi hallita – toisin kuin aikaa. Niin kuin Annu Nieminen-Pietinalho kirjoittaa, aika on vain osa yhtälöä.

Ensinnäkin aikaa on turhaa odottaa lisää. Energian kanssa asia on toisin. Suomalainen Laturi-yritys on kehittänyt tätä varten energiatestin. Energiatestissä havainnollistetaan yksilön tämän hetken energiataso. Se on muutettavissa.

Tarkemmin sanottuna meidän tulisi mitata tahdonvoimaamme. Päätöksenteko vaatii tahdonvoimaa, ja tahdonvoimamme on rajallinen resurssi. Frank Martela kirjoittaa, miten hän sai tahdonvoimansa venymään niin pitkälle, että hänen oli mahdollista juosta maraton paljain jaloin. Ajan mittaamisen sijaan hän keskittyi energiaansa.

Huomaatko päivän edetessä että jaksat tehdä vähemmän ja vähemmän päätöksiä?

Päivä kannattaa suunnitella siten, että tärkeisiin asioihin jää enemmän energiaa. Vaikka sinulla olisi aikaa iltapäivällä, usein tekee ennemmin mieli ottaa nokoset. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten Israelissa tehty tutkimus ehdonalaistuomarien myönteisistä päätöksistä riippui aivan käsittämättömässä määrin heidän energiatasostaan.  Vankilatuomiota kärsivien vankien kannatti siis toivoa hyvää arpatuuria: aamulla jopa kolme neljästä ehdonalaista hakenut saisi vapautuksen ehdonalaiseen, kun taas ennen lounasta vapautusten määrä oli tasan nolla.

Siis mieti: Raja vapauden ja vankilan välillä kulki tasan sen mukaan, oliko tuomareilla jäljellä tahdonvoimaa tehdä päätöksiä.

Huomaatko pystyväsi keskittymään tiettyyn tehtävään rajallisen ajan?

Tämä on ainoa kohta, jossa ajalla on merkitystä. Tutkimus osoittaa, että pystymme tekemään töitä – käyttämään energiaamme – 90 minuutin pätkissä. Sitten tarvitsemme keskimäärin 20 minuuttia lepoa. Aivojesi on huomattavasti helpompi keskittyä, kun ne tietävät että lepoa on tulossa – suunnittele siis lepotauko työpuristuksen jälkeen. Ja tämä työ on keskittymistä vaativaa työtä. Kuten eilen kirjoitin, multitasking kannattaa jättää iltapäivälle kun olet jo muutenkin väsynyt.

Ja silti Suomessa työpäivään mahtuu keskimäärin 13 minuuttia palautumista.

Olemme ihan hukassa.

Onneksi 925 Design suunnittelee parempaa työviikkoa nine-to-five-mentaliteetin sijaan. Muitakin edelläkävijöitä on. Ja sinä voit tämän luettuasi tehdä vaikka mitä työpaikkasi tuottavuudelle.

Mainokset

Tulokset tulevat kun pääset oikeaan tilaan

Kun on vaikeaa päättää mitä tehdä, älä tee mitään.

Silloin sinun on mahdollista huilata hetki, ottaa etäisyyttä ja huomata mikä todella on tärkeää. Jos sinun on mahdollista, tätä kannattaa harkita jo etukäteen.

Pystytkö määrittelemään yhden tietyn tehtävän jota voit suorittaa joka päivä tietyn ajan?

Raymond Chandler tarjoaa tähän taktiikan.

1. Päätä tehdä tiettyä tehtävää tietty aika päivässä. Esimerkiksi kirjoittaa puoli tuntia mistä ikinä haluatkin kirjoittaa. Vaikka rakkausnovelleja. Jotain, mitä haluat tehdä ja mikä vie sinua lähemmäs suurempia päämääriäsi.

2. Tänä aikana sinun ei tarvitse kirjoittaa.

3. Mutta et voi tehdä mitään muutakaan.

Tämän taktiikan huono puoli on, että se vaatii tahdonvoimaa. Siksi se kannattaa sijoittaa aamupäivään, kun tahdonvoimaa on vielä jäljellä hyvin nukutun yön jälkeen.

Pelkäätkö, että jokin häiritsee keskittymistäsi?

Kannattaa valmistella olosuhteet kirjoittamiselle otollisiksi edellisenä iltana. Netti pois päältä Stayfocusd-sovelluksen avulla. Arkistoitavat paperipinot laatikkoon. Kännykkä äänettömälle ja piiloon. Kätke ärsykkeet.

Itse tehtävän tullessa voit ottaa rennosti, vaikka paperi jäisi tyhjäksi. Maanantaiaamukin tuntuu varmasti hetken ankealta. Huvittaisi tehdä jotain ihan muuta. Kestää hetken päästä flow-tilaan. Sitten sitä innostuu. Vaikka puolesta tunnista ensimmäiset 25 minuuttia menisi tyhjän seinän mulkoiluun, käytä viimeiset viisi minuuttia hyödyksesi.  Tai voithan päättää, että kun innostut niin jatkat tehtäväsi tekemistä.

Mikä on pienin asia, joka  saa sinut eteenpäin?

Muista että pienet asiat muuttavat eniten. Liikuntarutiinin luomiseksi riittää aluksi, että käyt vaikka kerran viikossa tiettyyn aikaan tietyssä paikassa liikkumassa. Jos joku toinen harrastaa  kolme tuntia viikossa, antaa harrastaa.

Näin vältät viivyttelyä

Pelot johtuvat siitä ettet halua kohdata tehtävääsi. Tahdonvoimasi on loppu. Tämä johtaa juurensa uskomukseemme siitä, mihin kykenemme tulevaisuudessa.

Kuvitellaan, että osallistut kolmen viikon kurssille, jossa on tehtävänä kirjoittaa kolme tutkimusartikkelia.   Kurssilla saisit itse päättää deadlinet artikkeleille. Viimeinen mahdollinen deadline on kurssin loppu, eli kolme viikkoa nykyhetkestä. Voit esimerkiksi jakaa deadlinet itsellesi viikoittain tai jättää kaikki kurssin lopulle. Jos missaat deadlinesi, saat arvosanaksi hylätyn.

Miten asettaisit deadlinet itsellesi?

Rationaalinen valinta olisi päättää kaikille kolmelle artikkelille deadlineksi kurssin loppupäivämäärä. Näin saisit tehtyä parasta mahdollista työtä kaikkien kolmen kanssa.

Vai miten se menikään?

Klaus Wertenbroch ja Dan Ariely tutkivat 2002 miten ihmiset suhtautuvat deadlineihin. He pitivät esimerkin mukaisen kurssin ja jakoivat oppilaat kolmeen ryhmään. A-ryhmän tuli palauttaa kaikki kolme artikkelia kurssin loppuun mennessä. B-ryhmän tuli itse valita omat deadlinensa. C-ryhmän tuli palauttaa yksi artikkeli viikossa.

Kuinkas sitten kävikään?

Jos valitsit esimerkissä että palauttaisit kaikki artikkelisi kurssin loppuun mennessä, saisit heikoimmat arvosanat. A-ryhmä pärjäsi heikoiten tutkimuksessa. B-ryhmä sai toiseksi parhaat arvosanat, vaikka saivat itse valita deadlinensa: osa tiesi viivyttelevänsä ja valitsi viikottaiset deadlinet, mutta ylioptimistinen osa jätti deadlinet kurssin loppuun. C-ryhmä sai parhaat arvosanat viikottaisella palautusrytmillä.

Jotakuinkin kaikki meistä ovat taipuvaisia viivyttelyyn. Tiedän, että minä olen. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös sinä. Kun tiedostaa tämän, on paremmassa asemassa päästä viivyttelystä eroon – tai välttää se.

Jos kuvittelet olevasi niin mahtava että pystyt kyllä tekemään mitä tahdot kun tahdot, olet heikommassa asemassa.

Vältä viivyttelyä asettamalla rima matalalle.

Jos sinusta tuntuu että  voisit tehdä tehtävää kokonaisen päivän, varaa sille 90 minuuttia.

Jos sinusta tuntuu että voisit viimeistellä viikolla projektin viisi osa-aluetta, päätä mikä yksi niistä on tärkein sillä viikolla.

Jos sinusta tuntuu että voisit alkaa mennä aamuisin juoksemaan tunnin lenkin, päätä nousevasi sängystä ja meneväsi ulos ovesta.

Nyt olen väsynyt

Yksinkertaista, mutta toimii.

Jokin aika sitten huomasin, että kun tietoisesti kerron itselleni että olen väsynyt, pystyn olemaan ja tekemään aivan eri tavalla kuin jos vain yritän puskea.

Tunnistatko väsymyksesi?

Ehkä vaikeinta väsymyksessä onkin sen tunnistaminen. Pitää löytää sana tunteelle. Tunnetta pitää käsitellä tietoisesti. Vaikeaa on myös, että tunne saattaa tulla hiipien. Ihminen tottuu kaikkeen.

Tartutaan siis härkää sarvista.

Ensinnäkin, on helpottavaa huomata että kyse on tilasta – ei minusta. Tämä on yllättävän tärkeä huomio. Tilaa voi käsitellä. Millainen tila väsymys on?

Väsyneenä haluaa selviytyä. Sitä haluaa vain suorittaa sen, mikä kuuluu päivän ohjelmaan. Syntyy vakioratkaisuja. Ja niistäkin heikkoja versioita: Väsyneenä kiinnostaa todella vähän uuden oppiminen. Uusien päätösten tekeminen on raskasta. Päivän glukoosivarastot ovat loppu.

Väsyneenä sortuu karkkipussiin kaupan kassalla ja kokousmunkkiin työpaikalla, vaikka on päättänyt välttää ne.

Väsyneenä miettii mitä muut ajattelevat. Ainakin enemmän kuin normaalissa olotilassa. Ehkä työpaikalle mennessä ei sittenkään tarvitse esittää sen kummempia ennen kuin on saanut kupin kahvia. On myös hyvä havaita väsymys kun ratkoo monimutkaista ongelmavyyhtiä.

Itselleni vaikeinta oli havaita selvät rajat olotilojen välillä. Olin usein väsynyt ja siihen turtui. Koin, että minä=väsymys. Meni ohi että toisinaan aivot toimivat paremmin. Kuten sanottu, ihminen tottuu kaikkeen. Meillä on ihmiskuva, joka ei ota huomioon tahdonvoimamme rajoja.

Väsymys tarkoittaa, että tahdonvoima on loppu.

Frank Martela kirjoittaa, että tahdonvoima on tärkempi ominaisuus kuin älykkyytemme. Yksinkertaistaen voisi sanoa että kun meillä on jäljellä tarpeeksi tahdonvoimaa, olemme tehokkaita.

Milloin olen tehokas?

Kannattaa siis myös kokeilla keskittyä väsymyksen sijaan niihin hetkiin, kun on voimansa tunnossa. Jos teet vaikkapa kahdeksantuntista työpäivää, siitä tehokasta työaikaa – jolloin pystyt tekemään uusia ratkaisuja – on puolet tai jopa alle puolet. Tahdonvoimamme on rajattu.

Kirjoitin tänään väsymyksestä työssä. Kolikon toinen puoli on riittävä uni, ravinto ja liikunta. Pyhä kolminaisuus. Asiasta löytyy tietoa, mutta jostain syystä hakuasanoilla uni ravinto liikunta tuli yllättävän vähän tuloksia. Osaisko joku auttaa vai menenkö kirjastoon etsimään?

Quantified self –liike kylläkin tarjoaa asiaan tuoreen perspektiivin. Heidän pääargumenttinsa on että sitä seuraa mitä mittaa.  Allekirjoitan väitteen. Kirjoitan unen, ravinnon ja liikunnan optimoinnista lisää myöhemmin, jos sille on kysyntää.