tekosyyt

Mitä tehdä tekosyille?

Kyllä me kaikki tiedämme, milloin keksimme tekosyitä.

On kuitenkin eri asia tunnistaa kun tekee sen. Ja tunnustaa se itselle. Tekosyiden tunnistaminen ja tunnustaminen on myös välttämätöntä. Muuten jatkaminen ei ole mahdollista.

On tärkeää huomata, että tätä tekevät muutkin. Kyllä muutkin sysäävät tärkeitä töitään ja tehtäviään pois alta kun nyt just ei jaksa.

Tehtävä saattaa pelottaa. Tekosyyt ovat siksi todella hyvä keino tunnistaa, miten tehtävässä pääsee eteenpäin. Yleensä tekosyitä keksitään, kun ei olla valmiita itse tehtävään.

Mitä viimeksi kerroit itsellesi, jotta sinun ei tarvitsisi tehdä tärkeää työtä?

Milloin sitten olet valmis? Kun pystyt tekemään tehtävän. Yksinkertaista.

Usein kysymys on liian laajasta tehtävästä. Kirjoita blogiteksti. Ensin tietenkin pitää määritellä, mitä haluan sanoa. Muuten päädyn surffaamaan uutisia ja blogikirjoituksia.

Se on minulle merkki: nyt yritän jotain, mihin en ole valmis.

Katso tekosyitä silmiin.

Mitä hittoa oikein välttelen?

Usein myös sanotaan, että ”ei ole aikaa.”On tietenkin totta, että aika on rajallista. Kuitenkin osa totuudesta on muualla. Aikaa on, olet vain päättänyt tehdä siinä ajassa jotain muuta.

Haluanko jatkaa?

Päätä että jatkat. Katso suunnitelmaa myöhemmin uudestaan, jos sitä täytyy muokata. On kyse tärkeysjärjestyksestä.

Keskitysleireiltä selviytynyt Viktor Frankl tunnetaan sanonnastaan: “Between stimulus and response there is a space. … In that space lies our growth and our freedom.” Suomeksi käännettynä ”ärsykkeen ja reaktion välissä on tila … tuo tila on se, missä piilee mahdollisuus kasvuun ja vapauteen.”

Stephen Covey kirjoittaa kirjassaan The 7 habits of highly efficient people samasta aiheesta. Hänen mukaansa ensimmäinen tapa on huomata, että päätös tekemisistäni on minun.

Joskus työ vain maistuu puulta. Vaikka olisit valmiina työhön, tehtävältä puuttuu merkitys.

Mennään siksi huomenna tarkemmin ison kiven määrittelyyn.

Viikon teema: miten jaksan jatkaa?

Kirjoitan tällä viikolla jatkamisesta. Se on välillä vähän vaikeaa. Kyllä sä tiedät.

Ensinnäkin on vaikeaa pitää kiinni tavasta järjestää iso kivi. Siis sellainen viikon päätehtävä, jonka suoritettua olet lähempänä suurempaa päämäääräsi. Oli se sitten artikkelin julkaisu, yrityksen tuotteen myynti tai (gradu)analyysin kirjoittaminen.

Onko sinulla iso kivi tälle viikolle?

Ison kiven määrittely on jo itsessään tapa. Helposti sen määrittelyä pitää itsestäänselvänä ja vähätellään. Pidätkö huolen, että sinulla on tarpeeksi energiaa ja rauha määritellä se, vai määritteletkö sen lähetellessäsi sähköposteja?

Kun iso kivi puuttuu tai se on liian iso tai liian lipevä, on helppoa päästää impulssit valloilleen. Aloittaminen on määrittelyä. Jatkaminen on uudelleenmäärittelyä.

Einsteinkin sanoi, että jos hänellä olisi tunti ratkaista ongelma, hän varaisi ensimmäiset 55 minuuttia ongelman määrittelyyn.

Kun olet määritellyt ison kiven viikolle, miten pidät huolen siitä ettet lipsu reaktiiviseen tilaan? Onko sinulla listattuna päivän 1-3 tärkeintä tehtävää? Entä onko tehtävä niin motivoiva että kuusivuotiaskin ymmärtää sen?

Toisekseen, me ihmiset olemme mestareita keksimään tekosyitä. On turha tehdä, kun x ja y ehkä kuitenkin tapahtuu. Ehkä se helvetin Timo ei tee omaa osaansa taaskaan. Ehkä kriteerit on väärät joten turha tehdä niiden perusteella kun ne kuitenkin vaihtuu. Ei tätä kukaan kuitenkaan lue.

Mitä viimeksi kerroit itsellesi, jotta sinun ei tarvitsisi tehdä tärkeää työtä?

Joku kutsuisi tekosyiden tekosyyksi rationalisointia tai varmistelua. On selvää, että kaikki yllämainitut ovat ihan oikeita syitä turhautumiseen.

Kuitenkin kun tulee se hetki jonka olet varannut tärkeälle työlle, kannattaa unohtaa tekosyyt.

Muuten olet aika varmasti hukannut päiväsi. Päivän tulos ei enää ole sinun päätettävissäsi. Kannattaa miettiä häiriötekijöitä sun muita muulla ajalla. Päätöksiin kun kuitenkin menee energiaa, ja paras energia kannattaa varata tärkeälle työlle.

Muutenhan annat parhaan aikasi ja energiasi niille, jotka vievät sinun hermosi. Miksi sinä näin tekisit? Parhaimmillaan koemme tekosyyt keinona oppia.

Kolmanneksi, fyysinen työtila ja ulkoiset häiriötekijät voivat vaikuttaa negatiivisesti työhösi.

Huomaatko työympäristösi vaikuttavan negatiivisesti työhösi?

Silloin kannattaa miettiä, mitä asialle voi tehdä. Samoin kuin tekosyyt, fyysisen tilan tuomat häiriöt voivat olla keino oppia. Esimerkiksi työpaikalla voi olla yksinkertaisesti mahdotonta tehdä työtä, niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Silti se on monen työpaikan realiteetti. Kannattaa miettiä, voitko tehdä työtä muualla tai olla toimistolla niin aikaisin, että voit tehdä työsi rauhassa. Ehkä kumpikin näistä on todettu tehottomaksi sinun kohdallasi? Kuulisin mielelläni jos näin on.

Käydään näitä läpi tarkemmin tällä viikolla.