Viikon teema

Viikon teema: rohkee rohkee, tyhmä tyhmä

Hyvää alkanutta vuotta!

Joululomien aikaan kelailin paljon erilaisia tunteita ja aloitan siksi tämän vuoden oikein röyhkeästi kirjoittamalla rohkeudesta. Tämä on teema joka on ollut tapetilla niin presidentin puheissa, jääkiekon nuorten kultamaajoukkueessa kuin suuressa nousussa olevissa yrittäjyyspiireissäkin. Ja hyvä niin. Murretaan myytti ”rohkeista ihmisistä” ja siirrytään näkemään rohkeus tapana.

Ensinnäkin, tykkään käyttää urheiluvertauksia. Tämä johtuu siitä, että maailma monimutkainen, urheilu yksinkertainen. Siksi urheilu kiinnostaa ja siihen uskalletaan heittäytyä tunteella! Pääasia on, että on selvä tavoite. Kiekko häkkiin, pallo maaliin. Onko tosielämässä yhtä selvää tarkoitusta? Joillekin kaksimielisille varmasti tulee jotain mieleen, mutta seksiakteilla pääsee vain tiettyyn pisteeseen.

Takaisin asiaan: Tällä kertaa haaviin tarttuu jääkiekon nuorten maajoukkue, joka voitti juuri kultaa maailmanmestaruuskisoissa. Huikea suoritus altavastaajalta! Päävalmentaja Karri Kiven filosofiaan on syytä tutustua tarkemminkin. Subin televisioimassa studiossa Tami ja Nupe pääsivät filosofisissa keskusteluissaan tasolle rohkee rohkee, tyhmä tyhmä. Ja tämähän sen kaiken ydin on. Turha tehdä siitä sen monimutkaisempaa.

Kun joukkueen pelaajat uskalsivat pelata rohkeasti kiperissä paikoissa joissa rohkeus oli ainoa keino onnistua, tulosta tuli. Kun rohkeus taas olikin hölmöilyä eli tietoisesti uhkarohkeaa toimintaa, se kostautui.

Mutta mikä on hölmöilyn ja rohkeuden ero?

Kokemuksesta tietää, mikä on tyhmää ja mikä rohkeaa. Epäonnistumalla oppii. Mikä on virhe ja mikä toimii. Studiovieraat Tami ja Nupe osoittivat katselijoille hyvin yksinkertaisilla esimerkeillä, mikä jääkiekossa on rohkee rohkee. Ja mikä on tyhmä tyhmä. Heillä on kokemusta ja he toimivat yksinkertaisen pelin raamien sisällä. Heille on tämän tavoitteen saavuttamiseksi ihan sama, miten ilmastonmuutokseen valmistaudutaan tai miten löydämme keinot yksinäisyyden lievittämiseksi Suomessa. Näidenkin asioiden parissa rohkeus ja tyhmyys varmasti esiintyvät. Niistä puhuminen vain on kovin paljon monimutkaisempi vyyhti, sillä tavoitteen saavuttamista on vaikea mitata kiekoilla häkeissä.

Toisekseen, presidenttimme Sauli Niinistö puhuu paljon rohkeudesta. Hänelle se tarkoittaa arkipäivän rohkeutta eli kykyä elää läpi pelkonsa niissä pienissä teoissa ja kohdata muut ihmiset. Suomen arvojohtaja leikkautti viime vuonna palkastaan viidenneksen. Vaikka Saukalla olisi vielä kirittävää Uruguayn presidenttiin joka antaa palkastaan pois 90 prosenttia ja muutakin kritisoitavaa löytyy aina, arvot ovat ainakin nousseet esille mediassa.

Rohkee rohkee: Oikeansuuntainen teko, joka tuotti ainakin joitain halutuista tuloksista. Niinistön puheissa ja teoissa vaikuttaa varmasti hänen kokemuksensa Thaimaan tsunamista 2004. Kun on kerran huomannut miten vähän väliä itsellä on, sitä on vaikea unohtaa.

Kannattaa siis kokeilla tarkastella itseään ulkopuolisena. Sitten näet, oletko menossa oikeaan suuntaan.

Jos joku muu tekisi mitä harkitset tekeväsi, olisiko hän rohkee rohkee vai tyhmä tyhmä?

Jos tiedät kokemuksesta, että tämä on hyvä ja toimii, mutta joudut kohtaamaan pelkosi, tee se. Jos et tiedä toimiiko se, tee se silti. Jos tiedät että tämä ei toimi näissä olosuhteissa, jätä tekemättä. On hyvä muistaa ero pelon ja epäonnistuneiden kokeilujen välillä. Tätä on rohkee rohkee.

Lopuksi siirrytään tyhmä tyhmän ymmärtämiseksi yrittäjyyteen. Miten muutenkaan sitä voisi onnistua kuin epäonnistuneiden kokeilujen kautta? Thomas Edison kertoi hehkulampun keksittyään että hän ei epäonnistunut kertaakaan – vaan keksi 10 000 keinoa, jotka eivät toimi. Rovio kehitti 51 peliä ennen Angry Birdsiä. Rohkeus on kykyä kestää epäonnistumiset ja oppia niistä. Oppia etsimällä sitä keinoa, joka toimii.

Ja se epäonnistuminen pelottaa. Nelson Mandelakin pelkäsi. Monet suomalaiset coachit ja yrittäjät jännittävät ja ovat jännittäneet tekemistään. Tämä siksi, että se on heille tärkeää. He kokeilevat koko ajan ja tietävät että on mahdollista epäonnistua. Kun he lakkaavat kokeilemasta, he lakkaavat jännittämästä. Se on merkki: tiedät että teet jotain väärin, kun lakkaat jännittämästä.

On tietenkin eri asia poukkoilla joka puolelle miettimättä muita ihmisiä. Se on tyhmä tyhmä. Haluamme tietää, että on olemassa joku tavoite. Tyhmä tyhmä onkin asioiden tekemistä toistuvasti samalla tavalla odottaen eri tuloksia, kuten Einstein totesi. Kuitenkin tämä hukkuu helposti näköpiiristä jos tavoite unohtuu. Siis kun seuraavan kerran pelottaa, kysy itseltäsi:

Teenkö tämän siksi että haluan päästä tavoitteeseeni vaikka pelottaa?

Jos vastaus on myönteinen, tee se. Voi olla, että joku tietää että epäonnistut. Turha sinun on silti sen takia jättää saavuttamasta tavoitteitasi. On todennäköistä, että mitä ikinä teetkin, joku tietää jo miten siinä käy.

Jos vastaus on kielteinen, mieti mikä tavoitteesi oikeastaan on. Oikeassa elämässä tavoitteet ovat harvemmin häkkejä ja kiekkoja. Sinun pitää itse määritellä ne.

Ja joo, se on pelottavaa. Aloita jollain niin helpolla, että sinun on mahdotonta sanoa ei.

Viikon teema: myytit tuottavuudesta

Tuottavuus on täynnä myyttejä. Johtaminen perustuu edelleen liukuhihnatyöhön sen sijaan että otettaisiin huomioon ajatustyöläisten tarpeet. Mutkat vedetään suoriksi. Tiedät tämän, jos olet joskus ottanut jonkin ongelman puheeksi töissäsi tuloksetta. Ehkä ideaa on pidetty hyvänä tai se on jopa hyväksytty, mutta puheet jäävät puheiksi. Kerta kerran jälkeen sama asia toistuu.

Tarkastelen siksi tällä viikolla tuottavuuden myyttejä. Aloitan havainnollistamalla vallitsevan ajattelutapamme. Jos pystymme havainnoimaan ja siten ymmärtämään ajatuksiamme, pystymme murtamaan myös myytit jotka syövät tuottavuuttamme.

Carol Dweck on tutkinut 30 vuotta syitä siihen, miksi jotkut menestyvät ja toiset eivät. Hän jakaa kirjassaan Mindset ajattelutapamme kahteen luokkaan: fixed ja growth mindset. Suomeksi vapaasti käännettynä staattinen ajattelutapa ja kasvamisen ajattelutapa.

Oletko staattinen vai kasvuajattelija?

Tähän voi olla vaikea vastata ennen kuin tunnet käsitteet.

Staattinen ajattelutapa on pitää älykkyyttä ja kykyjä muuttamattomina. Tämä on deterministinen kuva maailmasta. Mitä olet, sitä et voi muuttaa.

Kasvamisen ajattelutapa on pitää älykkyyttä ja muita kykyjä muutettavina. Tämä on jatkuvan parantamisen kuva maailmasta. Mitä olet, sen voi muuttaa.

A year of productivity –sivusto tarjoaa hyvän esimerkin.

Kuvitellaan, että sinulla on ollut paska päivä. Siis aivan hirveä. Heräsit myöhässä, sillä unohdit laittaa herätyskellon soimaan. Kahvin keittämiseen olisi ollut liian kiire. Lähdit töihisi, mutta unohdit leimata matkalippusi – ja kuinka ollakaan, tarkastajat tulivat vastaan. Kun saavuit töihisi, pomosi kertoi sinulle että raporttisi on huono.  

Staattinen ajattelija kutsuisi itseään idiootiksi. Hänen olisi pitänyt keskittyä ja muistaa herätyskellon soiminen, ja miten tyhmää olikaan jättää matkalippu leimaamatta. Hän tuntee olevansa riittämätön töissään ja päättää tekevänsä vielä vähemmän töitä seuraavaa raporttia varten. Ehkä kotona menee pari tiukkaa pettymyksen nielemiseen tai puoliso kuulee kunniansa.

Kasvuajattelija pitää huolen siitä, että herätyskello soi ensi kerralla sekä että matkalippu tulee leimatuksi. Hän keittäisi kupin kahvia, vaikka se tarkoittaisi että hän olisi vielä vähän enemmän myöhässä. Näin ajatukset pysyvät koossa. Raporttia varten hän päättää tehdä seuraavalla kerralla parempaa jälkeä: todennäköisesti palaute tarkoitti, että jotain täytyy muuttaa. Ilmeisesti pomolla on opeteltavaa palautteen antamisessa.

Niin, tämänhän perusteella harva haluaisi olla staattinen ajattelija. Näin se kuitenkin joskus menee myös allekirjoittaneella – tosin jos olisin päättänyt olla staattinen ajattelija, et lukisi tätä blogia.

Miten suhtaudut päivittäisiin haasteisiin, ongelmiin, vaivannäköön, kritiikkiin ja toisten menestykseen?

Kun tiedät vastauksen tähän, tiedät millainen ajattelija olet milloinkin. Dweckin ja oman kokemukseni mukaan kannattaa tarkkailla omia ajatuksiaan. Kun tunnistat ajatuksen, pystyt muuttamaan sitä. Kirjoita vaikka muistiinpanoja kännykkääsi tai tietokoneella. Teen itse molempia.

Viikon teema: täydellinen työviikko

(Urheilua vierastaville varoitus: aloitan urheiluvertauksella.)

Jääkiekon Liigassa Oulun Kärpät ovat tällä hetkellä ylivoimainen ykkönen. Joukkue venyi juuri ennätykselliseen 17 ottelun tappiottomaan putkeen.

Joukkueen valmentaja Lauri Marjamäen mukaan kyse on  siitä, että tehdään kaikki niin hyvin kuin vain voi.

”On se sitten harjoittelua, ravintoa tai lepoa, niin tehdään ne tiptop, niin ei tarvitse kauden tai uran jälkeen selitellä baaritiskeillä, että sen ja sen takia minusta ei tullut pelaajaa.”

Marjamäki on esimerkiksi vaihtanut joukkueen matkat lennoiksi,  uudistanut pelaajien ruokavaliot ja muuttanut jopa pukukopin järjestyksen.

Mitä jos tehtäisiin niin kuin Lauri Marjamäki tekee?

(Urheilua vierastaville: tähän loppuu urheiluvertaus.)

Mitä jos tehtäisiin sinulle täydellinen työviikko?

No, miten?

Ensin täytyy tietenkin määritellä, mikä on sinulle täydellinen työviikko. Sanotaan että jos päämäärä on tuntematon, on ihan sama minne menet.

1. Päätä viikon iso kivi.

Viikon iso kivi on rajattu tehtävä, joka vie sinua eteenpäin kohti suurempaa päämäärääsi.

On helppoa tehdä täydellinen työviikko, kun asettaa riman mahdollisimman matalalle. Täydellinen on täysin subjektiivinen sana.

Jos päätät vain päivän tärkeimmät tehtävät, työstä tulee helposti tulipalojen sammuttelua. Päivässä voi tapahtua mitä vain. Tärkeämpää kuin päivän tärkein tehtävä on viikon iso kivi.

On kuitenkin vaikeaa muuttaa mitään, jos lähtökohta on tuntematon.

Tiedätkö, mitä teit viime viikolla?

2. Tarkkaile, miten käytät aikasi.

Käytä kalenteriasi ja tee sinne merkinnät: miten olet käyttänyt aikasi. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Pomodore-tekniikkaa, jonne listaat mitä teet viikon puolituntisten aikana.

Voit esimerkiksi tarkkailla, käytätkö aikasi proaktiivisesti vai reaktiivisesti: keskitytkö työhösi vai teetkö mitä eteen sattuu tulemaan?

2. B) Tarkkaile, miten käytät aikasi aamupäivisin/rajattuna ajankohtana.

Jos koko päivä on liikaa, tarkkaile aamupäivää. Aamupäivä on tuottavuutesi kannalta tärkein. Pieninkin päätöksenteko vie tahdonvoimaa ja tahdonvoima on rajattu resurssi. Siksi kannattaa keskittyä päivän tärkeimpään aikaan. Aamupäivään.

Voit myös päättää tarkkailla ajankäyttöäsi muuna rajattuna ajankohtana. Ihan sama. Kunhan tarkkailet. Muuten on turha miettiä olisitko voinut käyttää aikasi paremmin. Tiedät itse parhaiten, mikä sinulle sopii parhaiten.

3. Varaa itsellesi aikaa miettiä, miten parantaa edellisestä viikosta.

Esimerkiksi tunti perjantai-iltapäivällä on hyvä aika aloittaa. Näin pystyt rauhoittumaan viikonloppua ajatellen.

Tässä kysymyksiä, jotka saattavat sinut alkuun.

Mitkä 20% tehtävistä tuotti 80% tuloksista? Voinko tuplata niiden määrän?

Nautinko tehtävistä? Jos en, voinko päästä niistä jotenkin eroon?

Milloin törmäsin niihin 20% häiriötekijöistä, jotka aiheuttivat 80% häiriöistä? Miksi?

Miten voisin käyttää vähemmän aikaa turhaan matkustamiseen?

Mennään huomenna tarkemmin muutoksiin (jos on kiire, suomalainen 925 Design on kasannut nipun hyviä tapoja). Tärkeintä on, että tiedät miten käytät aikasi.

Viikon teema: viivyttely

Minun oli hyvin vaikea kirjoittaa graduni. Pelkäsin reaktioita tai ehkä paremminkin niiden puutetta. Nyt kirjoitan tätä tekstiä maanantaiaamuna viikon ensimmäisenä tehtävänäni. Musiikiksi kuuntelen sporan kolinaa. Usein tällaisena hetkenä sitä miettii miten sai ylipäätään aloitettua.

Viivyttely onkin usein määrittelemätöntä pelkoa.

Gradua kirjoittaessani päädyin usein facebookiin.

Vihaiseen sähköpostiin on vaikeaa vastata.

Uuden projektin aloittaminen on monen kynnyksen takana.

Braincutlery jakaa pelot viivyttelyn takana kolmeen eri käsitteeseen, jotta niitä voi käsitellä.

Ensin on loinen: toistuva tehtävä, jota helposti yrittää vältellä. Tuntuu että jotenkin se jää kuitenkin kesken. Tällainen tehtävä voi olla esimerkiksi laskujen käsittely ja budjetin ylläpitäminen.

Mikä toistuva tehtävä aiheuttaa harmaita hiuksia joka kerralla? 

Se on loinen. Gradun kirjoittaminen oli minulle loinen, jota menin pakoon facebookiin. Samoin saatan tehdä vihaisten sähköpostien kanssa.

Toisekseen on puunkantoja, jotka jäävät tehtävälistalle ikään kuin pysyväksi osaksi sitä. Niiden ohi kelaa niitä enää edes ajattelematta. Näihin saattaa liittyä yhteydenpito johonkuhun, johon mieluummin jättäisit ottamatta yhteyttä. Toisin kuin loiset, puunkannot ovat kertaluontoisia. Puunkannon olemassaolon tuntee, mutta ne oppii jättämään huomaamatta: tuntuu että niitä on mahdotonta käsitellä.

Löydätkö listaltasi tehtävän joka onnistuu välttelemään katsettasi? 

Se on puunkanto. Minulla kesti esimerkiksi pari kuukautta viedä takkini korjattavaksi. Ongelma saattaa siis myös olla hyvin tylsä.

Kolmas ja viimeinen pelko on virtahepo, joka liittyy sinulle erittäin tärkeään tehtävään. Gradun valmistuminen, viimeinkin. Painon pudottaminen. Nämä tuntuvat mahdottomilta. Lamaudut kun kohtaat virtahevon.

Olisiko elämäsi helpompaa ilman jonkin ison asian olemassaoloa tai jos se olisi jo suoritettu? 

Se on virtahepo. Blogin aloittaminen – tai oikeammin, sen julkaiseminen – oli minulle virtahepo. Moni meistä tietää miltä tuntuu kun viimein palauttaa gradun.

Ensimmäinen askel on tunnistaa, että pelko estää sinua etenemästä. Kun näet että haa tää se on! Ollaan jo pitkällä.

Mutta on liian kiire.

Ei ole. Pelot vain joutuvat odottamaan vuoroaan tärkeysjärjestyksessä. Jos sinulla on urasi tähän mennessä tärkein esitys huomenna, ehkäpä uuden projektin aloittaminen saa odottaa.

Tai sitten tuntuu että pelkoja on mahdotonta käsitellä. Mitä tapahtuu, jos jätät vastaamatta kiireelliseen sähköpostiin tai menemättä tärkeään palaveriin? Käsitteiden avulla pystyy näkemään pelot käsiteltävinä.

Ovatko käsitteet mielestäsi pielessä tai puuttuuko listalta jokin? Anna kuulua kommentin muodossa.

Tärkeintä on, että sinulla on viitekehys johon pelot voi ripustaa. Valitse yksi pelkosi. Näin sitä voi käsitellä – käydään ratkaisuja tarkemmin läpi tällä viikolla. Vinkki: kokeile yksinkertaisesti kirjoittaa:

Mitä pelkäät?

Näin tulet pelosta tietoiseksi. Kun tunnistat pelkosi, viivyttelet vähemmän.

Viikon teema: sinä olet sinun ympäristösi

Kun käyn vanhemmillani, muutun toiseksi ihmiseksi.

Kun vietin  lokakuun Uppsalassa, toimin lopulta täysin luomieni rutiinien mukaan. Hyvässä ja pahassa.

Kun tulen takaisin kotiini matkoilta, rutiinit joutuvat koetukselle. Olen tietty ihminen kun olen kotonani, ja muutokset koti-minuun vaativat aikaa ja vaivaa. Kuulostaako tutulta?

Oletko huomannut muuttuvasi ympäristöstäsi riippuen?

Tarkoitan ympäristöllä sekä fyysistä että sosiaalista ympäristöä. Myös fyysinen ympäristö muokkautuu sosiaalisten kontaktien mukaan. Luomme merkityksiä ympäristöille sen mukaan, miten niitä käytämme ja mitä sosiaalisia kontakteja niissä on ollut. Puhtaasti sosiaalinen ympäristö on myös tärkeä: olet niiden viiden ihmisen keskiarvo, joiden kanssa vietät eniten aikaa

Ympäristö siis muokkaa meitä ja tapojamme. BJ Foggin mukaan tapoja voi muuttaa kahdella tavalla (paremman sanan puutteessa): tekemällä muutoksesta niin helpon että sille ei voi sanoa ei tai muuttamalla ympäristöään.

Jos käyt töissä avokonttorissa, tiedät mikä vaikutus ympäristöllä on työsi tuottavuuteen. Äänen lisäksi vertaispaine on usein kovalla tasolla. Koet ehkä, että pitäisi olla aina saatavilla. Menet siis reaktiiviseen tilaan heti kun astut ovesta sisään. Muu käyttäytyminen vaatisi mahdottomasti tahdonvoimaa – tai mahdollisuutta lukkiutua johonkin koppiin.

Yhdistämme ympäristömme tiettyihin tuloksiin. Ympäristö toimii ärsykkeenä, ja reagoimme siihen päättämällämme tavalla. Päätöksen olemme usein tehneet tietoisesti, mutta useammin tiedostamattamme. Ärsykkeen ja reaktiomme välinen tila on missä vapautemme on.

Aluksi on  ihan hyvä vain tiedostaa, missä ympäristössä menet mihinkin tilaan. Eli miten reagoit ympäristöön ärsykkeenä.

Pystytkö sanomaan, siirrytkö tietyssä ympäristössä tiettyyn tilaan? 

Vanhemmillani olen helposti reaktiivisessa tilassa. Uppsalassa opettelin miten päästä proaktiiviseen tilaan ensimmäiseksi aamulla. Sitten siirryin proaktiivisesta tilasta päämäärähakuiseen tilaan määrittelemällä viikolle ison kiven (voit itse kokeilla viikon ajan, onnistutko päivittäin pääsemään oman ykköstehtäväsi kimppuun ensimmäiseksi aamulla). Lopulta opettelin tähän tilaan pääsemisen kotonani.

Kun tiedät missä tilassa olet eri ympäristöihin siirtyessäsi, ympäristön voi pilkkoa pienempiin osiin. Esimerkiksi sähköpostit voi tarkistaa seisaaltaan työskennellessä, ja fokustyön teet tietyssä paikkaa kotonasi/töissäsi. Mennään näihin tarkemmin tällä viikolla.

Tärkeintä on, että ymmärrät ensin ympäristön vaikutuksen työsi tuottavuuteen.