ylianalysointi

Mitä Facebook-synttärit opettivat minulle rohkeudesta

Sauli Niinistö itsenäisyyspäivän juhlissa. Vieraita tulee, liukuhihna vetää. Kätellään ja hymyillään, vaihdetaan sana tai pari. Hehheh kiitos viimeisestä. Kyllä varmasti tuntuu kaverista tärkeältä. Pakko tuntua. Muutenhan tuosta puuttuisi järjen häivä.

Syntymäpäivänään jokainen saa olla päivän Saukka. Tunsin oloni tosi tärkeäksi, kun Facebook-kaverilauma tuli tiistaina isona joukkona sanomaan pari kaunista sanaa. Happy birthday, onnea ja niinpoispäin. Tuntui tärkeältä, oli kiva viipyillä hetki ja kiittää. Oli sitten kyse pienestä ohimennen onnittelusta tai pidemmästä fraasista.

Kun hyväksyntä ja rakkaus on varmaa niin on helpompaa toimia. Ihan samahan se on, onko kyse jostain normien määrittämästä toiminnasta jossa joku paistattelee huomion keskipisteenä. Kunhan kaikki saavat osansa. Jani Tikkanen kysyy Hyvejohtajuus-sivustolla:

Vähentyisikö kiireen tunne ja kohina ympäriltä, jos ihminen kokisi olevansa turvassa ja varsin arvokas ilman kaikkea kohkaamista sekä puuhaa ja touhua?

Kyllä minulla ainakin oli turvallisempi olla, kun aistin pelkkää rakkautta ympärilläni. On helpompi olla rohkea. On helpompi olla kiireetön ja tehdä asiat niin hyvin kuin ne osaa. Silloin loppuu ylianalysointi, jolloin tuloskin on intuitiivisempi.

Missä ja milloin sinun on helppo olla rohkea?

On hyvä miettiä, miten pääset siihen tilaan varmemmin ja useammin.

Mihin normeihin voit turvautua ja mitkä estävät rohkeuden?